Pionit ja Apinaorkesteri

Vuonna 1981 palasin aupair-reissulta Lontoosta. Yo-kirjoitukset olivat takana, mutta opiskelupaikkaa ei vielä ollut eikä reissamisen jälkeen rahaakaan. Asuin kuitenkin kotona eli palasin omaan rakkaaseen huoneeseeni.

Pitkän ajan kuluessa keräämieni mietelauseiden joukossa oli eräs, jonka kirjoittajaa en enää muista. Sheikki X 1300 luvulta oli kirjoittanut suurin piirtein näin:  

 

Jos sinulta riistetään koko maallinen omaisuutesi 

ja sinulle jää vain kaksi leipää, 

myy toinen ja osta hyasintteja sielusi ravinnoksi.

 

Minulla oli silloin jäljellä 60 markkaa. Ostin itselleni Pablo Picasson julisteen (Autoportrait (Self-portrait), 1901), joka maksoi 30 markkaa - se oli silloinen hyasinttini.

Pionit ja mietelause

 

Kävin eilen työpäivän jälkeen tapaamassa Pikkistä ja  hänen äitiään. Äidillä oli takana kohtuuttoman rankka työpäivä ja muitakin murheita oli. Vein itseni lisäksi K-kaupan pionit, sillä mikään ei ole niin henkeäsalpaavan kaunis kuin pioni. - Ruusu ehkä, ja onhan sitä nyt toki maailmassa kauneutta, mutta eiliseen hetkeen pioni oli paras lääke, jonka keksin.

Ei me tehty mitään ihmeellistä. Leikittiin Pikkiksen kanssa, rakennettiin dubloilla, syötiin iltapalaa, vaihdettiin vaippoja (seurasin katselijana) ja oltiin. Yhdessäolo oli se toinen lääke, jonka saatoin tarjota. Tutustutin apinoista tykkäävän Pikiksen Apinaorkesteri-biisiin, ja sitä hän lauleskeli lähtiessäni.

Nyt kun olen selkeästi jo vähän vanha, toivoisin voivani asua läheisteni kanssa pienessä kylässä kävelymatkan päässä. Olisi helppo kipaista auttamaan tai muuten vaan tapaamaan, kun siltä tuntuu. Ei tämä samassa kaupungissa asuminen ole kuitenkaan huono vaihtoehto. Kun omat lapseni olivat pieniä, asuin satojen kilometrien päästä kaikista ja kaikesta. 

Asiat ovat siis hyvin, ja Pikkis oppi apinaorkesterin lisäksi jo melkein kiipeämään omaan sänkyynsä. 

Lymfahierontaa

Olen tainnut jo mainitakin, että viime kesänä oli kaikin puolin paha olla, henkisesti ja fyysisesti. Olin jotenkin jumissa. Tuntui, että ajatus ei kulkenut eikä kroppa toiminut niin kuin piti. Aloitin sitten lääkärin kanssa neuvoteltuani elämäntaparemontin, johon halusin sisällyttää myös lymfahoidon.

En varsinaisesti tiennyt lymfahoidosta paljoakaan, mutta minulla oli käsitys, että se auttaa elimistön nestetasapainoa ja -kiertoa ja sen semmoista muuta, mistä en edes tiedä mitään, mutta mikä silti on olemassa.

 

Kuvia Alisa Lempisen työtilasta

Hierontahan sellaisena kuin se yleensä käsitetään on aika ronskia puuhaa. Se auttaa, mutta olen aina kokenut todella vaikeaksi rentoutua sellaisessa käsittelyssä, jossa koko kroppa vaistomaisesti puolustautuu. Lisäksi ainakin minua haittaa puhuminen hieronnan aikana. Sekään ei edesauta rentoutumista.

Löysin Alisa Lempisen googlettamalla eli täysin sattumanvaraisesti. Tiesin heti ensimmäisellä ovenavauksella, että olin tullut oikeaan paikkaan. Tilassa vallitsi seesteinen tunnelma ja Alisa itse antoi avoimen ja ystävällisen vaikutelman. Tässä tapaamisessa käytiin ensin läpi omaa tilannettani ja luotiin luottamuksellista suhdetta. 

Varsinainen hieronta oli sitä, mitä olen aina etsinyt.

Alisan nettisivuilla sanotaan näin: Lymfaterapia on turvotusta vähentävää, kipua lievittävää ja rentouttavaa hoitoa. Käsin tehtävä hoito on miellyttävän hellävaraista ja otteet ovat lempeät. Hoito kohdistuu ihoon ja ihonalaiseen kudokseen, jolloin imuneste eli lymfa siirtyy tehokkaasti pois kudoksesta ja turvotus vähenee.

Sellaiset ihmiset, joiden elämää väkivalta on tavalla tai toisella rikkonut, tarvitsevat lempeää kosketusta. Lymfaterapia on kevyttä, sivelevää, lievästi manipuloivaa ja se noudattaa elimistön nestekiertoa. Taustalla soi hyvin hiljainen meditaatiomusiikki ja vaikka työtila on keskellä Turkua Yliopistonkadulla, tilassa on hiljaista ja rauhallista.

Lymfaterapiassa (omalla kohdallani) hieronta alkaa jaloista ylöspäin kohti päätä. Ensin käsitellään vartalon etuosa (jalat, kyljet, kädet, pää), sitten käännytään vatsalleen, ja hieronta jatkuu vastaavasti jaloista alkaen kohti päätä. 

Heti ensimmäisellä kerralla pääsin sellaiseen rentoutumisen tilaan, johon hyvin harvoin pääsen. Olen joulutaukoa lukuun ottamatta käynyt noin kerran kuussa. Veikkaan, että tämä hieronta on isossa osassa siinä, että syksyn aikana huomaamatta painostani hävisi kymmenen kiloa. Jos mahdollista, kävisin hieronnassa joka viikko. Kaltaiselleni ihmiselle, jonka ajattelu ja mielikuvitus käy jatkuvasti ylikierroksilla liiallisen ympäristöstä tulevan ärsykevyöryn takia ja nukahtaminenkin on toisinaan todella työlästä, lymfaterapian kaltainen hoito  antaa mahdollisuuden rentoutua ja vapautua kaikesta sisäisestä ja ulkoisesta hälinästä. Lisäksi lempeä kosketus hoitaa niin ruumiin kuin sielunkin kipua.

Lisätietoa: Fysioterapia Alisa Lempinen

 

Ranskalaiset korvarenkaat

Otto-siskon-tyttöni Clara (katso sukuselvitys tästä) tekee koruja. Hassu juttu, kummityttöni Vilma, edellä mainittu Clara sekä minä innostuimme toisistamme tietämättä korujen tekemisestä pari vuotta sitten. Kaikilla on oma tyyli. Minun tuotantoni on satunnaista harrastustoimintaa, mutta Clara tekee koruja enemmänkin. Hänet löytää Instasta nimellä @WovenMurmur.

Tilasin Claralta kuvassa näkyvät korvakorut. Hopeaa ja merenvihreää. Korut ovat ihanat ja tulen käyttämään niitä paljon.

 

 

Neråkasta ruåkaa

Olimme eilen ulkona syömässä, koska oli aihetta juhlaan. Olemme istuskelleet Nerå:n terassilla silloin tällöin, mutta nyt söimme ravintolassa ensimmäistä kertaa. Ai että oli hyvää! Söimme alkupalavalikoiman ja pääruuaksi pariloitua siikaa shampanjarisoton kera.

 

Ravintolasali ei ollut suuri. Onneksi olimme varanneet pöydän, sillä lähtiessämme ovella jonotettiin.

Duploja

Otin eilen työpäivän päätyttyä poikani kyytiin ja ajoimme tyttäreni luokse. Pikkiksen iskä on välillä illat töissä. Silloin tyttäreni on aamusta iltaan lapsen kanssa ja se on aika rankkaa. Toinen on puhki töistä ja toinen päiväkodin hulinasta.

Meistä ei ollut ehkä mitään käytännön apua, mutta kehuimme enon kanssa kaikkea, mitä Pikkis teki. Kun ruokailut ja muu semmoinen oli hoidettu, istuimme koko joukko lastenhuoneen lattialla ja rakensimme duploilla.

Nyky-Duplojen värit ovat  i h a n i a !!

Omat lapseni ovat aina valittaneet, etten leikkinyt heidän kanssaan tarpeeksi. En tiedä miksi se olikin minulle ihan hirveän vaikeaa. Askartelin heille kyllä kaikenlaista ja muutenkin keksin tekemistä, mutta leikkiminen - se ei vaan onnistunut.

Eilen siinä rakentamisen huiskeessa totesin, että tässähän minä nyt sitten leikin teidän kanssa, enää ei ole syytä valittaa.

Pikkis on oppinut rakentamaan torneja palikoista, hän osaa hienosti koota ja purkaa Duplo-rakennelmia. Samalla jutellaan ja opitaan sanoja Duplo-eläinten avulla.