Tänään sain valmiiksi Mariannen muotokuvan. Marianne on yksi meistä viidestä majakkaseikkailijattaresta, ja olen tuntenut hänet vasta pari vuotta. Hengenheimolaisuus tuli silti ilmi hyvin nopeasti ja kommunikaatio on ollut helppoa kuin vanhoilla ystävillä konsanaan.
 |
| Portrait of Marianne 2016 Tiina Jääskeläinen-Alasaari |
Marianne on vanha sielu, vaikka onkin kuin nuori tyttö. Hänellä on sydämessään ymmärrys maailmankaikkeudesta ja sen lainalaisuuksista. Kohtalosta, karmasta - miten sitä kukin haluaa kutsua. Marianne tietää, että näkyvä todellisuus ei ole ainoa olemassaolon muoto. Henkisyys on yhtä totta kuin kivi tai meri. Avaruus asuu meissä ja me avaruudessa. Olemme osa äärettömyytta ja siksi myös äärettömyys on tavoitettavissa, jos on herkkyyttä kuunnella.
Halusin saada muotokuvaan rustiikkisutta ja hohtoa. Maalasin muotokuvan levylle ilman pohjustusta, jolloin levyn pinnan epätasaisuudet tulevat paikoitellen näkyviin. Käytin myös paksuja maalipintoja, jotka levitin palettiveitsellä, jotta pintaan tulisi lisää epätasaisuutta. Lisäksi käytin hyväksi havaitsemiani kananmunankuoria.
Värimaailma on yksinkertainen: turkoosia, okraa ja kultaa. Mariannen huulet erottuvat punaisina.
Nyt annan värikerrosten vielä kuivua kunnolla ennen kuin vernissaan maalauksen. Omistajalleen kuva päätyy sunnuntaina tai maanantaina. Oli mahtavaa saada tehdä Mariannen muotokuva. Toivon, että siitä on hänelle iloa.