Ystävän myynnissä ollut ylimääräinen lippu Huoneiden kirja -tapahtumaan teki lauantaista elämyksen.
Kursivoidut tekstit Huoneidenkirja.fi.
"Tyttö kävelee tuulenpuhkomaan taloon, löytää vanhan taulukon, se ei ole kirjoitusta, vaan merkkejä. Hän ei tiedä, miten edetä talossa, siksi hän heittää hopeista kolikkoa.”
Esitin kysymykseni hiljaa mielessäni.
Sen otti vastaan taulukko, jolla oli kauniit hymyilevät silmät.
Sain matkaoppaakseni kartan, ohjeen etsiä huone numero 14, sekä sinetöidyn kirjeen, jonka saisin avata, kun huone olisi löytynyt.
Huoneeni sijaitsi keskellä pihaa.
Se oli numero 14.
Se oli vanha kaappi.
Kun luin ohjeitani tarkemmin, huomasin,
että huoneeni avautuisi 10 minuutin kuluttua.
Odotellessani
kiersin tutkimassa muita huoneita.
Kun kello löi 19:30,
huoneeni alkoi elää.
Kaappi oli täynnä oransseja unikonnäköisiä kukkia,
joita sinisiin puetut henkilöt istuttivat kaikkialle.
Uskalsin avata kirjeeni pitkän harkinnan jälkeen.
Vastaus, jonka sain, oli se,
mitä olin arvellutkin.
Huoneiden kirja oli täynnä muuttuvia tunnelmia, yllätyksiä, oivalluksia.
Olen varma, että tapahtuma elää alitajunnassani pitkään.
