Herääminen tämän päivän uutisaamuun
tekee murheelliseksi, mutta tuskin täällä Suomessa on montakaan
yllättynyttä maailmantilanteen seuraajaa. En ole politiikan asiantuntija, enemmänkin tavallinen sohvaperunapuolueen aktiivinen sivustakatsoja. Äänestän kyllä kaikissa vaaleissa, se on oikeus ja velvollisuus, joka on juurtunut selkäytimeeni. Se onkin tällä hetkellä ainoa keinoni vaikuttaa asioihin.
Mikä on totta ja mikä valhetta. Internetin aikakaudella on ollut todella järkyttävää huomata, että totuus tuntuu olevan jokaiselle ihan omanlaisensa. Mitä korkeampaan ja vaikutusvaltaisempaan asemaan ihminen pääsee, sitä merkityksellisempää on se, mikä on hänen totuutensa ja miten hän se muille tarjoilee ja etenkin miten hän sen perustelee.
Aina, kun jokin asia nousee pintaan, olisi mietittävä kuinka monta tärkeää asiaa jää se takia käsittelemättä. Kun näkee kuvan jostakin tapahtumasta, tulisi miettiä, mitä jää kuvan ulkopuolella. Kun oikeutetaan tekoja, jotka selvästi faktojen mukaan ovat vääriä, tulisi nousta vastustamaan noita tekoja. Kriittinen ajattelu, lähdekritiikki ja maalaisjärki ovat nykyihmisen tärkeimmät selviytymiskeinot.
Fyysistä väkivaltaa vastaan nouseminen on hankalaa silloin, kun toisen osapuolen voimavarat ovat omiin verrattuina moninkertaiset. Sekään ei ole mahdotonta, kuten historia osoittaa.
Historiasta voisi oppia niin paljon. Ennen kaikkea sen, että maltti, harkinta ja keskustelu ovat pitkällä aikavälillä aina tehokkaampia keinoja tulosten saavuttamiseksi kuin valhe ja väkivalta.
Suurin osa ihmisistä ajattelee näin. Valitettavasti ne, joilla on valtaa käytössään, ajattelevat melko usein toisin.
 |
| Meidän ainoa kotiplaneetta. Kuva Googlesta. |