Isäni vanhemmat asuivat evakkomatkansa päätteeksi rakentamassaan rintamamiestalossa Mouhijärvellä. Nykyään tilalla toimi Kiviniityn kotieläinpuisto. Meille paikka oli Mummola eli Mouhijärvi. 20 vuotta sitten kuulin, että yksi serkuistani oli ostanut mökkitontin Mouhijärveltä. Jotenkin - sen kummemmin ajattelematta - mielsin, että sen täytyy olla noin kilometrin säteellä Mummolasta.
Tervetuliais-GT
No eihän se ollut. Tänä kesänä, koronarajoitusten helpotettua, olemme ahkerasti käyneet sukuloimassa. Siis ihan kutsuttuina. Viime viikonloppuna tutustuimme Raisan ja Antin kesäpaikkaan.
Saunalautalla - elämäni ensimmäinen kerta.
Hauskasti paikassa oli paljon samaa kuin serkkuni Sarin ja miehensä Timon kesäpaikassa. Hirsimökki rinteessa, syvä, tumma järvi ja erämaatunnelma. Tämän paikan erityisominaisuus oli majavien läsnäolo. Ne olivat jyrsineet rantakoivikkoa, ja Ari sanoikin, ettei ollut koskaan aikaisemmin pilkkonut hampailla kaadettuja puita.
Suomessa riittää ainakin toistaiseksi metsää.
Kävimme Laviassa ostoksilla. Paluumatkalla kiipesimme Pirulanvuoren näkötorniin. Kahden euron kolikon kääntöpuolen kuva on maisema, joka tornista aukeaa. Näkötornille vievän tien vierustat olivat täynnä mustikoita. Teki oikein pahaa jättää marjat metsään, niitä oli valtavasti.
Kesäfiilis
En muista aikoihin nähneeni niin paljon perhosia ja sudenkorentoja. Se oli ilahduttavaa. Valkoisia, keltaisia, oransseja ja tummia perhosia. Sitruunaperhosen tunnistan, samoin kaaliperhosen, mutta mikä mahtoi olla se oranssi laji, jota lenteli lukuisasti tontilla. - Wikipedian mukaan kyseessä on keisarinviitta, Suomen kansallisperhonen. Aina voi oppia uutta.
Oli kyllä kiva viikonloppu! Meistä pidettiin hyvää huolta ja hauskaa oli. Lisäksi laitettiin valtion asiat monialaisesti kuntoon, olihan paikalla kolme asiantuntijaa ja yksi erityisasiantuntija.
Kiitos Raisa ja Antti!
