P.A.R.I.S. Art Exhibition 2026

Kaiken mualiman myrkkyjen, kipujen, aivosumujen ja muun härdellin keskellä osallistuin loppukesästä tai alkusyksystä Teravarnan sähköpostin innoittamana kaihi-omakuvalla Pariisi-tapahtumaan. Ja unohdin sitten koko asian, koska unohdan ja hukkaan näköjään kaikenlaista tällä hetkellä.

Sain torstaina Teravarnalta sähköpostia, jossa kerrottiin, että teokseni on esillä digitaalisesti Pariisissa 23.11. - 6.12.2026. Sain myös kutsun osallistua näyttelyyn liittyviin tilaisuuksiin, mutta eihän siitä nyt mitään tule, koska syöpähoidot...

Tuota tuijottavaa naamaa kukaan tuskin haluaa seinälleen, mutta siellä se nyt kuitenkin peljästyttelee pariisilaisia kahden viikon ajan. 

 

Aakkosjärjestys etunimen mukaan.

Sivuhuomautus: Olin ensimmäistä kertaa Firenzessä 2000-luvun alussa. Sanoin silloin, että en taida tulla toista kertaa Firenzeen, ellei Firenze kutsu minua. No, sehän kutsui biennaaliin vuonna 2007 ja siihen liittyi oikeus osallistua kyseiseen tapahtumaan aina. Lokakuussa 2024 kirjoitin blogissani näin: Jo ennen matkan alkua oli vahvasti sellainen olo, että tämän jälkeen ei enää tarvitse mennä Pariisiin. Kävin siellä ensimmäisen kerran 1992, kun täytin 30 vuotta. Sen jälkeen kävin vajaan kymmenen vuoden aikana todella monta kertaa, en edes osaa laskea kertojen määrää. Mutta nyt en enää mene, ellei Pariisi kutsu minua, ja sitä se tuskin tekee. - Mutta ällistyksekseni Pariisi lähetti kutsun!!!

Sivuhuomautuksen sivuhuomautus: Tuo taika ei päde lottovoittoihin. 

No, mut ei mittää, sanos turkulaine. Näil mennää. 

Mitä hukkaamiseen tulee, käytiin ennen lokakuun loppua Arin kanssa Punanaamiossa ja Italia-kaupassa. Sillä matkalla hukkasin viime vuonna työnantajalta joululahjaksi saadut Sauson nahkahansikkaat. Se todella kirpaisee, sillä olin pitkään toivonut sellaisia ja nyt ne sitten ovat siellä Hukassa kaiken maailman muun kaman joukossa. 

Voi itku!!! 

 

Kadonneet hanskat. RIP.

 

Hallowiinausta

Serkkuni ja hänen vaimonsa ovat ihania ihmisiä, sillä he järjestävät JUHLIA!!! Juhla on semmoinen juttu, että jotkut menee joittenkin toisten luokse tai ravintolaan tai johonkin muuhun paikkaan ja on musiikkia ja ruokaa ja juomaa ja jos on naamiaiset niin on jotain hassuja vaatteita. Juhlia järjestettiin vuosisatojen ajan kunnes tuli korona ja kaik loppus ku seinään.

 

Juhlakoristelua 2026

 

Ilahduin - ja Arikin ilahtui - kutsusta. Olen viimeiset neljä kuukautta kyhjöttänyt pääasiallisesti kotona. Sytostaattihoito laskee merkittävästi vastustuskykyä, joten olen vältellyt aktiivisesti tartuntoja. Elokuinen viikon sairaalajakso riitti. Niinpä tässä vaiheessa sosiaalinen elämä alkoi olla välttämätöntä mielenterveydellisistä syistä. Sitäpaitsi on aina kiva pohdiskella ja suunnitella naamiaisasuja. Olin varautunnut kolmeen hahmoon (jotka perustuivat siihen, että vaatteissa oli mukava olla).

 

Olen tässä Medusa-Kleopatra Jääskeläinen-Alasaari.

1. Toimistopuuma. Aikana, jolloin eläkeikä vain nousee ja nousee, on luotava toimenkuvia eri ikäislle ihmisille. Koska minulla sattuu olemaan leopardikuvioinen pusero, leggingsit, nilkkurit ja käsilaukku, suunnittelin pukeutuvani toimistopuumaksi joka levittää ystävällisellä ja ihailevalla käytöksellään hyvää mieltä toimiston työntekijöihin. Ilta ei tosin sitten riittänyt tähän, vaan käytössä oli vain kaksi seuraavaa asukokonaisuutta eli hahmoa.

2. Medusa-Kleopatra Jääskeläinen-Alasaari. Halusin pukeutua Kleopatraksi, koska vaatekaapissani oli pitkä yönsininen mekko. Löysin Punanaamiosta alle 17 euron peruukin, mutta muuta Kleopatralle sopivaa ei oikein ollut, joten päädyin Medusan päähineeseen ja runsaaseen siniseen silmämeikkiin. Serkkuni taitava tytär lisäsi vähän verijälkiä, jotta luontainen pelottavuuteni korostui. Huulipunan laitoin itse.

3. Mujtovajas. Tämä hahmo vaati mustat colleget, mustan t-paidan, mustan trikoopipon ja naamion (Punanaamiosta). Hahmon idea oli se, että kun en enää jaksa pitää peruukkia, voin siirtyä perustellusti lempipipooni. 

 

 

Yllä olevassa kuvassa näkyvä herttainen keittiöhengetär oli luonut kauheita ruokalajeja, kurkutkin oli muotoiltu pääkalloiksi ja nakit olivat klassisesti inhoja sormia.  

 

Paikalla oli toistakymmentä kauheaa tyyppiä. Keskustelua hallitsi ajatus italialaisen kylän ostamisesta ja sinne muuttamisesta. Asukkaitten osaaminen oli hyvällä tasolla, vain lääkäri ja hammaslääkäri puuttui joukosta. 

 

 

Perhepotretti. Sori siitä.

Aamulla meille yöpyjille tarjottiin hotellitason aamiainen. Hauskaa oli ollut kaikilla!! Taas kerran!!

 

KIITOS!!! 

 

Aamianen

 

 

 

 

 

 

Japanissa Sirkkalankadulla

Sen lisäksi, että Turussa on mahdollista käydä Italiassa, täällä pääsee myös helposti Japaniin menemällä uniikkiin Tabi-kauppaan. Sijaintikin on idyllinen Sirkkalankadun ja Tähtitorninkadun kulmassa Käsityöläismuseota vastapäätä. 

 

Kivijalkakauppa vanhassa puutalossa on täynnä vintagekimonoita, haoreja, viuhkoja, syömäpuikkoja, totoro-hahmoja, erilaisia teelaatuja, astioita ja vaikka mitä kauniita ja ekologisia käyttöesineitä.

 

Vein kummityttöni katsomaan paikkaa. Hänen tuore aviomiehensä oli juuri kotiutunut Japanin matkaltaan, joten teema oli ajankohtainen. Tabin omistaja Anna Mari ei sattunut olemaan paikalla, mutta paikalla ollut myyjä vastasi kaikkiin kysymyksiimme ja kertoi meille kursseista ja muista tapahtumista laajasti. Kummityttöni ilmoittautui heti origamikurssille. Lisäksi aloimme suunnitella kimonoiltaa.

Linkki tapahtumakalenteriin tässä. 

 

Vintage-käsilaukkuja ja Nikkotakko-koruja.

Tämä kirjoitus ei siis ole sponsoroitu mainos (senhän nyt huomaa jo kuvien laadusta!). Tabi on paikka, joka kannattaa Turussa nähdä. Se on myös varteenotettava (joulu)lahjojen ostospaikka. Ihastuin vintage-käsilaukkuihin, mutta maltoin mieleni, koska kaapit pursuavat tavaraa. Ihan vinkkinä, että mikä tahansa tarjolla olevista käsilaukuista sopii mihin tahansa juhliin asusteeksi. Nikkotakko on tehnyt korvakoruja vartavasten Tabille, ja kaltaisilleni viuhkaintoilijoille suosittelen paikkaa, koska viuhkoja on joka lähtöön. Koristeeksi (ks. alla) ja käyttöön.

 

Tämä on oiva matkakohde marraskuun pimeydessä. Passia ei tarvita ja hintahaitari on laaja eli pikkurahallakin voi tehdä löytöjä. Lisäksi Japani-tietoisuus kasvaa, sillä Tabissa osataan kertoa paljon japanilaisesta kulttuurista. 

 

 

Lilli 14 vuotta tänään!

 

 Teiwick Wanda Wanston eli meidän rakas Lilli syntyi 1.11.2012 Kuopiossa. 

Hänet varasi ensin joku muu, mutta varaus peruuntui syystä tai toisesta. Soitin Teiwick-kennelin Raija Teirille ja juttelimme pitkän puhelun. Niin oli sitten taivaan karttoihin kirjoitettu, että Wanda Wanstonista tulisi meidän oma rakas Lellivauva Lilli, Thusrburgin Ruhtinatar, Lilsberg ja vaikka mikä muu sillä rakkaalla lapsella ON monta nimeä. 

Verhosekoilua. Lievää dementiaa??

 

Lilli joskus Askaisissa.

 Jo muutama vuosi ollaan eletty kuin munankuorilla: 14 vuotta on pienellekin koiralle jo kunnioitettava ikä. Silmät ovat samentuneet, kuulo on sangen valikoiva ja välillä kokonaan pois käytöstä. Vanha koira-parka ei hyppää sohvalle PAITSI jos sattuu huvittamaan, kuten viime viikollakin huomattiin. Lilli ei ole koskaan ollut kova haukkumaan, mutta norwichien tavoin asiaa on silti ja mielipiteet tulevat selvästi esiin. Nykyään hänestä lähtee entistä enemmän juuri mielipideääntä. 

Järjenvastaisesti toivomme, että meidän ei lainkaan tarvitsisi luopua hänestä, ikinä. 

 

Kultainen Pikkutassu.

 

Onnea Rakas Lilli!! 

 

Katsastus, peurakolari ja viimeinen sytostaatti

Niin sekin päivä tuli vastaan, että TYKSin syöpäosastolla valui kuudes ja viimeinen sytostaattiannos - ainakin tällä erää - meikäläisen suonia pitkin sinne, missä sitä kaivataan ja myös muualle. Tämä tapahtui 19.10.2026. 

Jippii!

Samaan ajankohtaan osui autoni katsastus. Ajankohta on vuosikausia ollut 17.10. mennessä hoidettava asia. Paitsi tietysti nyt, kun Ari joutui hoitamaan sen puolestani. Hän palasi ilmoittaen, että ei mennyt läpi (koko korin pohja ruosteessa) ja että auto olisi pitänyt katsastaa jo elokuussa, kun olin osastolla hoidossa. Ei nämligen sit menny ku Strömsössä. Seuraavana päivänä Ari ajoi peurakolarin. Auto meni lunastukseen, mutta onneksi mies on ehjä. 

Telkkarikin hajosi ja olen tutustunut sytostaattikynsiin eli kynnetkin hajoaa. 

 

Alle 17 euron peruukki Punanaamiosta! Oon aina halunnut just tämmöiset hiukset!!

Tässä on siis havaittavissa jonkinlainen kaava. Että niinku mikkää ei mee kohtuuella!!!

Tapahtui Turussa.

Eihän tämä olisi ongelma, jos voisi vaan ostella kaikkea, mutta ihan ei nyt pysty saman kuukauden aikana sijoittamaan kahteen autoon eikä juuri muuhunkaan. TV ja lakanatkin (ks. alempana) tuli hankittua ennen autokatastrofia. En voi edes juuri nyt hakea lainaa, kun elelen sairaspäivärahalla. Ei kukaan näillä tuloilla suostu rahoittamaan autoa.

 

18-vuotias Aygoni.

 Mut hei ei mittää, sanos turkulaine, näil mennää!!

 

Simmottis sitte.

 

Sytostaatti vie siis hiukset ja runtelee kynnet. Kynsien väri muuttuu ja pahimmillaan ne irtoavat. Näyttäisi tuo viimeinen vaihtoehto osuvan nyt omalle kohdalle. 

 

Tinzkun kädet, kynnenrämät ja sormukset.

Muuten on elämä melko normaalia, tai ainakin sytostaattioireet ovat tuttuja ja kynsiä lukuunottamatta aika hyvin hallinnassa. Postista pitäisi seuraavaksi tulla infoa sädehoidoista. Ensin käydään varmaan taas labrassa ja sitten tavataan lääkäri ja sitten lääkäri miettii, että paljonko säteitä tykitetään.

 

Yäk! Ja sattuu.

Ihmettelin, kun kesäkuun lääkäritapaamisella ehdotettiin puolen vuoden sairaslomaa. Enää en ihmettele. Olin silloin ihan selkeästi vielä shokissa koko jutusta. Siinä määrin, että en ollenkaan kyennyt sisäistämään kaikkea kuulemaani ja lukemaani. Tajusin esimerkiksi kunnolla vasta noin kuukausi sitten, että kasvain todellakin OLI levinnyt imusolmukkeeseen. Jos sitä ei olisi löydetty nyt, huonosti olisi käynyt.

 

Uusi telkkari. Lilli. Ja kukka.

Vinkki: Jos sairastut itse tai läheisesi sairastuu vakavasti, älä oleta, että hän kykenee ymmärtämään ja muistamaan omaa sairauttaan koskevia asioita. Niistä kannattaa puhua useampaan kertaan ja varmistella, että viestit menevät perille. Sairastumisen aiheuttama järkytys on vaimentava asia. Sairauden käsittely vie valtavasti energiaa ja se käsittely jatkuu sairauden ajan ja vielä sen jälkeenkin.

Uudet William Morris -lakanat. Mansikkavaras-kuosi.

Olen tänään taas vieraillut työpaikkani intrassa. Huomasin ensimmästä kertaa, että  ahdistuin. Niin monta muutosta on tullut toukokuun jälkeen, että aloin menettää uskoani omaan työosaamiseeni. Olen kyllä pitänyt yhteyttä esihenkilöni kanssa ja on tarkoitus, että tapaamme marraskuussa. Kaikki riippuu vielä tuosta sädehoitoaikataulusta, jota en siis vielä tiedä. 

Näillä näkymin työt jatkuvat tammikuussa 2027. Kahden kuukauden päästä olen sitten viisaampi jatkon suhteen.