Tunteita ja Tunnelmia- Feelings and Moods

Galleria Kookos 7.4 –18.4. 2026

 

 

Inhimilliset tunteet ovat vaikuttamassa osana elämäämme ja sen erilaisia ratkaisuja - joskus enemmänkin kuin tulemme ajatelleeksi - tässä kehittyneen teknologian ja rationaalisen ajattelun maailmassa.

Niin kauan kuin meillä on kosketuspintaa tunteisiimme, on herkkyyttä ja inhimillisyyttä, sekä myös toivo siitä, että yhteydet säilyvät ja rakentuvat ottaen huomioon myös ihmisyyden ulottuvuuden.

Maailmassa, jossa tunteet ja tunnelmat ovat osa vuorovaikutusta, myös taide hengittää ja on aktivinen. Eläköön "Homo Sensitive"

*****

Human emotions are influencing our lives and our various solutions - sometimes more than we realize - in this world of advanced technology and rational thinking.

As long as we have a contact surface for our emotions, there is sensitivity and humanity, as well as the hope that connections will be maintained and built, also taking into account the dimension of humanity.

In a world where emotions and moods are part of interaction, art also breathes and is active. Long live "Homo Sensitive"

Mari Blomroos-Heininen

Artists:
Henriikka Halssisaari
Mira Hyvönen
Tiina Jääskeläinen-Alasaari
Tanja Koivula
Jani Rättyä
Maj-Lis Tanner
Eija Ylinen-Virtanen

Vernissage: 7.4. 2026. 6-8 pm.
Welcome!

Galleria Kookos, Pohjoinen Rautatiekatu 17, Helsinki

Galleria Kookos - yhteisnäyttely Tunteita ja tunnelmia

 

GALLERIA KOOKOS HELSINKI

Yhteisnäyttely Tunteita ja tunnelmia 7. - 18.4.

 

Avajaiset 7.4.2026 klo 18 - 20 

Tervetuloa ! 

 

Maaliskuu 2026 sekatekniikka 70 x 50cm

Galleria Kookos 

Pohjoinen Rautatiekatu 17 B 8

00100 Helsinki 

Avoinna ti - pe 13:00-18:00, la 13:00-17:00

https://www.galleriakookos.fi/

Vähän ennakkotietoa

On perjantai. 

Aurinko paistaa. 

Huoltohenkilöstö siivoaa hiekoitushiekkoja kulkuväyliltä.

Ja

sähköposti kertoi että pitkästä aikaa on suunnitteilla osallistuminen 

yhteisnäyttelyyn jossakin päin Suomea!!

 

Ihanaa!

 

Lisätietoa heti kun voin sitä jakaa! 

 

 

February, 2025, acrylic on canvas, 50x70cm

 

Artisti etenee etanavaihteella

 Jep. Ihana ystäväni Maarit on odottanut jo 7 vuotta (WHAT??) muotokuvaansa. 

Sori siitä, todellakin! 

Se oli jo oikeastaan ihan valmis ja sitten menin lisäämään siihen tyhmiä kukkia. Oikein supertyhmiä. Se harmitti noin kahden vuoden ajan, mutta NYT olen edennyt niin pitkälle, että sekä muotokuvan että toisen sössimäni kuvan korjaaminen on alkanut. Tyhmät kukat ja sotkuiset pääskyset on peitetty ja ajattelin saada nämä valmiiksi TÄNÄ VUONNA!

  

Epäilen että virhe saattoi olla loppujen lopuksi hyvä juttu.

Tuhrupääskysten takia koko kaupunki katosi.

Turun seudulla aurinko on paistanut ihanan paljon ja lumet ovat sulaneet ja haihtuneet taivaan tuuliin. Ei nyt ihan kaikki, mutta paljon verrattuna siihen, että hiitolomaviikolla valkoiset hanget kimaltelivat auringonvalossa.

Kävin viikonloppuna Viherlassilassa. Olisin halunnut ostaa ihan kaikkea! Realiteettien takia päädyin ostamaan portaan pieleen narsisseja ja omalle työpöydälleni kimpun, joka on mielestäni ihanan keväinen. 

  

Ihania kevään kukkia!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Regular Rabbit by Stephen Spencer

Jossakin vaiheessa lähimenneisyydessä satuin näkemään Instassa postauksen, jonka aiheena oli tavallinen jänis. Tutustuin näin ilmiöksi nousseeseen Stehen Spenceriin, joka ryhtyi viime syksynä postaamaan - lähinnä isovanhempia varten -  sävellyksiään, joiden tarinat hän sai suoraan kolmevuotiaalta tyttäreltään.

Koska elämääni kuuluu ihanat lapsenlapset (3v ja 1v), tämä Spencerin konsepti puhuttelee. Kun lasten mielikuvitusta ei vielä mikään kahlitse ja kaikki asiat voi linkittää miten tahansa ja mihin tahansa, syntyy ainutlaatuisia tarinoita, jotka valitettavasti jäävät ajan myötä unholaan.

Spencer, säveltäjä, lauluntekijä ja musiikin teorian opettaja, osuu näillä lyhyillä tyttärensä tarinoihin perustuvilla kappaleillaan johonkin, joka koskettaa minua äitinä ja isoäitinä. Pienen tytön tarinoissa kuuluu vielä puheen opiskelu (epäsäännölliset verbit taipuvat kuin säännölliset, ja se tuo oman tunnelmansa lauluihin). Tarinoissa ja sävellyksissä on satua ja todellisuutta ja niiden ydinhenkilöt ovat pieni tyttö ja hänen vanhempansa. 

 Regular Rabbit

Kuvakaappaus Instasta

Spencer säveltää keskustelut ja säilyttää niiden tunnelman ("No that spells rabbit!" ja Funchy The Snowman: "That's just how she pees!!"). Sävellyksissä on jotakin semmoista, johon harvoin törmää: Ne ovat yhdistelmä huumoria, tavallista kotielämää, vanhempien ja lasten välistä rakkautta. Ohikiitäviä hetkiä, kuin kultaisia perhosia, jotka on tallennettu ja jaettu kaikille. Tämmöisenä synkkänä väkivaltaa ja tuhoa uhkuvana aikana näissä kappaleissa värisee ihmisyys ja inhimillisyys kuin betonin raosta esiin puskeva vihreä kasvi.

 

Kuvakaappaus Instasta, New Yorker

Spencerille on tullut ehkä yllätyksenä se, kuinka laajalle Instaan ladatut kappaleet ovat levinneet. Hänestä on tullut julkisuuden henkilö ja aivan äskettäin hän kertoi tilillään: "Hop hop hop over to your favorite streaming service and listen to “Apple Man (Living Room Version)”, the epic saga of Apple-the-Stoola the Apple Man, who lost his Apple Mom and goed to a real fairy so he could just fly. (Lyrics by my 3-year-old daughter.)"

 

Kuvakaappaus Instasta, The Guardian

 

Nämä pikkuisen tytöt tarinat soivat korvamatoina mielessäni nykyään kaiken aikaa eikä se haittaa ollenkaan. Tänään huomasin, että myös muilla on sama korvamato. 

 

sweater.weather.ceramics

Kun tuo pieni 3-vuotias on ehkä joskus itse äiti, voin vain kuvitella, miltä silloin tuntuu kuunnella näitä isän tallentamia hetkiä menneisyydestä. Silloin hän näkee itsensä omien lastensa kautta ja pääsee kokemaan jotakin harvinaislaatuista: Oman itsensä pikkuisena tyttönä.

 

And we flied away...

I love you twenty sixty times