Pölyä ja leivonnaisia

Viime viikonloppuna Arin kanssa siivottiin. Jätin pölyjen pyyhkimisen (n. 15 minuutin homma) sunnuntaiaamuun. Ne ovat edelleen pyyhkimättä ja nyt olisi taas viikkosiivous edessä. Miten nämä pienet kotihommat voivatkin muodostua niin ylitsepääsemättömän hankaliksi aloittaa? Ryhtyminen on huomattavan pitkäkestoista ja henkisesti aivan tolkuttoman työlästä siihen nähden, että ottaisi vaan rätin käteen ja pyyhkisi ne pölyt. Varsinkin kun vaivihkaa korkeammalle nouseva, mutta edelleen erittäin viistosi paistava aurinko korostaa jokaista yksittäistä pölyhippusta niin, että niistä syntyy varjo seinälle. Olen varma, että näin karhunkaisen silhuetin juuri eilen iltapäivänllä auringonvalossa...

 

Pölyöttiäinen

Vaihtelua etätyöläisen pölyiseen arkeen tuovat käynnit pääkonttorilla Helsingissä. Kävin keskiviikkona olemassa sosiaalinen ja samalla hain tilaamani kirjan. Sen on kirjoittanut ja kuvittanut työkaverin tytär ja kirja on Pikkuveljen nimiäislahja. 

 

Lokkien saalis oli maittava.

Työnteon lomassa pöljäilimme kahvitauolla. Nautimme tarjoiluista, joita saimme syödä vaikka emme olleetkaan kohdeyleisöä. Nimitimme itsemme Papulan Lokeiksi - nimi kuvastaa yhtälailla äänimaailmaa kuin asemaamme tarjoilupöydän ympärillä. Helsinkikäynnit pitävät aina sisällään hyödyllistä ammatillista kanssakäymistä ja sitten tätä aivan yhtä hyödyllistä mutta vähemmän ammatillistä hölinää. Meillä on ihana tiimi, joka on tämän työn selkäranka.

 

Faktantarkistuksia ja miljonäärejä

 

Varoitus: 

 Teksti on täynnä linkkejä luotettaviksi havaittujen medioiden uutisiin!! 

Warning: Viewer Discretion is Advised

 

 

Funny crap I find amusing

Istuin eilen junassa välillä Turku - Helsinki - Turku ja luin uutisia. Nehän ovat ihan järjettömän kaameita nykyään. Kaikkialla ihmisten kodit ovat tuhoutuneet tuusannuuskaksi mikä mistäkin syystä. Vanhat häijyt ukot käyvät sotia sen sijaan, että olisivat hoitolaitoksissa, jonne aivan selvästi kuuluvat. Ja raharikkaat, joilla olisi valta tehdä hyvää tässä maailmassa, nuoleskelevat näitten ukkeleitten.... hmmm... kengänpohjia (?) sen sijaan, että miettisivät edes omien lastensa tulevaisuutta. 

 

Roolimalli Mr. Musk - hyvän käytöksen airut

 HS: Valhe jää mieleen, vaikkei sitä uskoisikaan.

 

Lisäksi näyttää siltä, että ihan globaalisti demokratiaa saa käyttää kynnysmattona, jos vaan on rahaa. Hitler oli pikkutekijä, kun verrataan tämän päivän manipulaatioon.

Kaikki tieto ja taito olisi olemassa, että voitaisiin toimia rakentavasti. Sen sijaan nykyajan hyveiksi muuttuneet seitsemän kuolemansyntiä elävät ja voivat hyvin.

Hemmetti, tästä piti tulla kevyt ja hauska postaus, mutta pieleen meni.

Tätä taustaa vasten oli jotenkin niin kiva katsoa Suomessa pikaisesti järjetettyä Itämeren alueen kokousta ja sen tiedotusta. Asialliset, toimintakykyiset ihmiset puhuivat maltillisesti, mutta selkeästi.  

Jos saisin toivoa, olisi kiva jos tämä pohjoimainen keskustelumalli leviäisi laajemmallekin, kun puhutaan valtioiden välisistä suhteista. Suosittelen myös yläikärajaa valtion päämiehille ja -naisille. Tosin Elon Musk ja Mark Zuckenberg osoittavat, ettei seniiliys asu vain vanhoissa, sotahulluissa sedissä.

 

Fakta on, että nyysin tämän kuvakappauksen Facesta.

YLE: Meta lopettaa faktantarkistusohjelmansa Yhdysvalloissa

 

EDIT / PS: Näitten valtaa väärin käyttävien ihmisten malli on vaarallinen. He eivät noudata mitään yhteisiä moraalikoodeja, he puhuvat mitä sylki suuhun tuo ilman käsitystä siitä, miten heidän puheensa ja toimintansa vaikuttaa etenkin sellaisiin ihmisiin, joitten elämässä on suhteettomasti vaikeuksia voitettavana. Tai sitten he eivät narsistisuudessaan kertakaikkiaan piittaa muista. Anarkia on joko tahallinen tai tahaton lopputulos, ja loppujen lopuksi on ihan se ja sama, pyrkivätkö nämä "ihmiskunnan eliitin" jäsenet anarkiaan vai eivät. Heidän toimintansa on globaalissa mittakaavassa, kaikilla mittareilla mitattuna äärettömän vaarallista ja tuhoisaa.

 

 

 

Misogyniasta - mistä helvetistä se johtuu?

 

Andrew Tate:

"– Naista pitää kuristaa ja sanoa, että hän on sinun ikuisesti. Ne uskovat. Naisia voi ohjelmoida, sellaisia olentoja he ovat.

– Elän niin kuin suurin osa miehistä haluaisi elää. Nain ketä lystää, kukaan ei valita. Matkustan, tienaan ja käytän rahaa."

 

”Meno on ajoittain mennyt ihan älyttömäksi”, sanoo rehtori – naisviha­mielinen Andrew Tate villitsee poikia yläkouluissa

Onko niin, että ikuisen nuoruuden vuosikymmeniä jatkunut ihainnointi ja toisaalta koulutuksen puute, taloudellinen turbulenssi, uudenlaiset nousevat poliittiset agendat (äärioikeistolaisuus ja populismi) ovat osaltaan johtaneet siihen, että teini-ikäisten poikien ajatusmaailma on nosteessa. 

Talibanit, Dominique Pelicot kavereineen ja Andrew Tate sekä eräs vastavalittu presidentti ynnä moni muu haluaa elää testosteroninhuuruisessa maailmassa, jossa kaikki keskittyy jonnekin aivan muualle kuin aivotoimintaan. Kun maailman keskipisteeksi nousee genitaalialue ja sen luomat tarpeet, syntyy misogynia. 

Kun sen pukee sanoiksi juuri niin kuin murrosikäinen poika tekisi ja levittää ideologiaansa netissä, suosio on varma. Totta kai, koska kaiken palkkana on rajaton orgastinen egoistinen elämä. Ei ole tarvetta oppia itsehillintää, empatiaa, ei miettiä tekojensa seurauksia eikä tulevaisuutta. Kaikki mulle nyt on houkuttelevaa ja siihen on helppo jämähtää, jos ei ole rohkeutta katsoa elämää silmiin ja oppia. 

Nainen on käsittämätön ja sellaisena pelottava, koska hän ei ole mies. Teini-ikäisen pikkupojan (alitajuisessa) ajatusmaailmassa nainen on äiti, aina tarpeellinen, läsnäoleva, rakas ja kaikkitietävyydessään raivostuttava. Lisäksi, koska poika on olemassa, äiti on todistetusti harrastanut seksiä. Ristiriita on liian suuri. Voidakseen irtautua äitihahmosta pojan on luotava jokin keino. Ja helpointa on alkaa vihata, muuttaa äiti (nainen) syylliseksi kaikkeen. Orjuuttaa häet, tehdä hänestä pelkkä kotitalouskone ja ikuinen seksiobjekti, jolla ei ole tunteita eikä oikeuksia.

Raiskaaja Dominique Pelicot

 

Misogyniä pohjautuu mielestäni pelolle. Miehet pelkäävät naisia. He pelkäävät ilmeisesti sitä alitajunnan äitiä, joka uhmaa heidän miehuuttaan. Omassa toiminnassa ei nähdä virheitä. Kuinka monessa elokuvassa, kirjassa, tosielämän tilaanteessa mies sanookaan naiselle: 

"Katso mitä sait minut tekemään!"

"Look what you made me do!"

Nainen viekoittelee pelkällä olemassaolollaan. Syy on siis naisen. Talibanien maailmassa ei enää voi olla edes ikkunoita sellaisiin paikkoihin, joista nainen saattaa näkyä. Eikä mikään kello kilkata missään? Kuka tässä yhtälössä on ongelma? Nainen? Vai mies, jonka ajatukset askartelevat naisissa niin tiiviisti yötä päivää, ettei mikään auta.

Vuonna 1998, kun Andrew Tate oli vasta koululainen, lasteni isä osasi jo toimia hänen neuvojensa mukaisesti: "Naista pitää kuristaa ja sanoa, että hän on sinun ikuisesti. Ne uskovat. Naisia voi ohjelmoida, sellaisia olentoja he ovat." Olen yrittänyt ymmärtää naisvihaa vuosikymmenien ajan, koska se on kuulunut elämääni joka päivä. Minut on yritetty tappaa. Minut on raiskattu. Minua on huoriteltu. Olen kohdannut kaikea mahdollista paskaa, jolla miehet alistavat naisia. Kyseessä ei ole se, että olisin provosoinut. Niin kuin talibaneille, pelkkä naisen olemassaolo kiusaa sangen monia miehiä myös Suomessa.

En tiedä maailmassa yhtään yhteiskuntaa, jossa miehiin kohdistuisi niin laajamittaista agressiota ja syrjintää kuin naisiin ilmapiiriltään parhaissakin maissa. Kaikissa kielissä on sanonta "pojat on poikia", joka antaa pojille ja miehille luvan käyttäytyä vastuuttomasti ja sysää samalla naisille vastuun niin omasta kuin miestenkin käytöksestä. Tämä ajattelu toimii kaikkialla maailmassa kasvatuksen taustalla ja se antaa tytöille ja pojille täysin erilaiset eväät elämään ja samalla täysin erilaiset mahdollisuudet maailmassa. Pojille on kaikki sallittua, tyttöjen pitää varoa.

Tätä globaalia, yleistä, kaikkia naisia tasa-arvoisesti kohtelevaa huonoa käytöstä ja väkivaltaa ylläpitävä ajatusmalli on totaalinen mysteeri minulle. Tiedän, etteivät kaikki miehet toimi ja ajattele näin. Mutta tilastollisesti ihan hirveän monet tekevät niin salaa. Edes oikeudenkäynneissä tuomittujen miesten nimiä ei juurikaan tuoda julki, vaikka uhrien koko elämä saattaa nousta julkiseksi.  

Hyvin usein mietin, kuinka moni lähipiirini mies kantaa pelkkää mukavan miehen naamiota, mutta taustalla on sittenkin ihminen, joka pahoinpitelee ja kiusaa omaa puolisoaan tai muita läheisiään.

En ole mikään psykologi enkä sosiologi enkä antropologi enkä mikään muukaan viisas. Olen suomalainen nainen, kokemusasiantuntija naisiin kohdistuvan väkivallan ja misogynian suhteen, niin kuin lähes jokainen nainen maailmassa. Tämän päivän blogiteksti on hyvin heiveröinen yritys ymmärtää, mistä tämä kaikki johtuu. Onko se geeneissä? Onko se Y-kromosomi? Onko se virus? Opetetaanko se jossakin?  Miksi miesten ja naisten välillä on oltava tällainen hirveä kuilu? Miksi naisten täytyy pelätä, että mies tappaa? 

 

Miksi miksi miksi?

 * * * * * 

Minulla on kaksi pientä tyttärenpoikaa. Miten heidän käy? Kuka idiootti kaappaa heidän mielensä ja istuttaa heihin vihaa.

Pikkupojat

 

Siinä ne ovat, pienet kätöset. Isoveli ja Pikkuveli olohuoneen matolla vieretysten. Äkkiä unohtuu, kuinka hurjan pieni vastasyntynyt on, vaikka Pikkuveli painoi syntyessään himpun verran yli neljä kiloa.

Ensimmäiset videonpätkät Majakkasairaalasta kertoivat, että Isoveljelle tilanne oli todella hämmentävä. Juteltiin paljon Pikkiksen äidin kanssa siitä, kuinka massiivinen muutos esikoiselle on, kun perheeseen tulee toinen lapsi jakamaan kaiken.

Molempikätinen taiteilijanalku

Onneksi meitä eri ikäkausia edustavia perheenjäseniä on paljon ihan lähellä. Pikkis on upouudessa Ryhmä Hau -paidassaan saanut huomiota ja vakuutteluja siitä, että hän on edelleen täysimääräisen rakas ja kultainen meille kaikille.

Rakkaus on onneksi venyvää sorttia, sitä ei jaeta vaan se lisääntyy aina tarvittaessa.

 

 

Elämä jatkuu

Olin melkein kokonaisen kuukauden sairaana. Lukemattomista lääkärikäynneistä huolimatta oma diagnoosini influenssa (kaikki oireet sopivat) tulkittiin poskiontelotulehdukseksi ja sitten pitkittynyt henkeä salpaava yskä, joka keuhkoissa näkyi suurena varjostumana, oli tunnistamaton epämääräinen pitkittynyt hengitystieinfektio.

Tänään korkkasin uuden vuoden menemällä töihin. Pakko oli mennä, koska ei tuo omahoidollinen lääkärinhomma näyttänyt luonnistuvan ja lääkityksellä henkikin taas kulkee. 

Lähde: Internet

 

Ohi vilahtivat itsenäisyyspäivä, Lucian päivä, Pikkuveljen syntymä, joulu ja uusi vuosi. Muulla ei ole mitään väliä, mutta Pikkuveljen syntymä oli mahtava juttu. Isoveli on jo vähän hoitanut vauvaa ja se on sujunut oikein nätisti.

Nyt sitten vaan odotellaan kevättä!