12 tammikuuta 2019

Kevätkauden eka kouluviikko on takana


Oli kiva nähdä taas loman jälkeen kaikki luokkakaverit! Opekin sanoi ekana päivänä, että ette te tänään kuitenkaan saa mitään aikaiseksi, joten ei hän mitään juuri vaadikaan. Itse kukin kävi läpi omia töitään ja uuttakin aloiteltiin, mutta ylivoimaisesti eniten aikaa meni siihen kun kaikki kilvan kiljuivat kuulumisiaan.

Oltiinhan me toki oltu Whatsup-ryhmän avulla yhteydessä, ja Facen ja Instan ja Mesen, mutta onhan nyt ihan toista jutella taas naamatusten kahvinjuonnin lomassa.

Ensimmäisen hulinapäivän jälkeen päästiin nopeasti taas kärryille ja alettiin suunnitella kevään töitä. Maaritilla ja minulla on työn alla punainen nojatuoli kummallakin ja ne ovat nyt hyvällä mallilla. Kangaskin tuli todella nopeasti jo keskiviikkona. Viikon aikana sain leikattua vaahtomuovit selkänojaan ja istuimeen. Seuraavaksi vaahtomuovit pitää viistää, ja liimata paikoilleen. Sen jälkeen vanut leikataan valmiiksi ja sitten onkin jo kankaan vuoro. Jos hyvin käy, omistaja saa nojatuolit kotiinsa vielä tämän  kuun aikana.




Yksi seuraavista töistä on lasten pormestarintuolin korjaus ja päällystäminen. Toivon, että omani onnistuisi sen verran hyvin, että Onni 2,5 vuotta saisi siitä synttärilahjan ensi kesänä. Tässä työssä opitaan taas lisää kaavoituksesta ja hyvin istuvan päällisen ompelemisesta. Monen muun asian lisäksi.

 Viime syksystä jäi tosi hyvä mieli ja siltä pohjalta on kiva jatkaa. 

01 tammikuuta 2019

Vuodenvaihde

Vielä kuuden aikaan aattona soudettiin ja huovattiin Arin kanssa, että mennäänkö mökille vai eikö mennä mökille. Ari oli juuri tullut Hämeenlinnasta töistä ja huomannut, että kaupat olivat kiinni. Niin vanhanaikaisesti ei ollutkaan käynyt vuosiin. Päätös tehtiin, kun pauke alkoi ja Lilli-parka läähätti levottomana. Tavarat kasaan, Raision ABC:lle ruokaostoksille ja kohti mökkiä.


Se oli hyvä päätös. Naapurustossa pamahti pari kertaa. Raketit ammuttiin kuitenkin niin kaukana, ettei ääni kantanut sisälle asti. Lilli voi ottaa rennosti ja keskittyä namiluun järsimiseen. Eikä meitäkään harmittanut. Istuskeltiin siina rauhassa kuin mikäkin nahistunut keski-ikäinen pariskunta ja oltiin vaan. Kyllä minä sitä niin nuorena ihmettelin, että kuinka tylsiä aikuiset oikeasti voivatkaan olla! 


Tällä hetkellä tylsyys on arvossaan. Samoin hiljaisuus, jutteleminen, omien ajatusten kuunteleminen, sukan kutominen ja mitä näitä nyt onkaan... Vielä saan tämän viikon lomailla, sitten alkaa taas koulu. 


Hyvää Uutta Vuotta 2019!

Erilainen joulu

Jo ennen kesää sovittiin ystävien kanssa, että viettäisimme joulun heidän mökillään Kuusamossa. Aatonaattona aamulla lähdimme ajamaan kohti Rukaa. Liikennettä ei ollut paljon, saimme koko matkan ajaa rauhassa. Seinäjoella pysähdyimme joulupukin asioilla, lahjoja annettiin ja saatiin ja toivotimme Arin perheelle hyvät joulut. Illalla kymmenen maissa ajoimme mökin pihaan.

Näkymä ikkunasta, Rukan huippu ja Hannan tekemä pipo päässä.
Kelohonkainen mökkikylä oli lumipeitteessään kaunis. En ollut aikaisemmin käynyt Rukalla tai muuallakaan pohjoisessa talvella. Oli helppo ymmärtää, miksi ulkomailta saakka halutaan tulle kokemaan taikatalvi pohjoiseen.

Meidän neljän aikuisen joulu oli sangen mutkaton. Syömistä, juomista, ulkoilua ja pelejä sopivassa suhteessa. Aatto ja Joulupäivä oli varattu enimmäkseen lepäilemiseen. Paluumatkalle lädimme aikaisin Tapaninpäivänä. 

En ihmettele, että ihmiset jaksavat ajaa pitkiäkin matkoja lomaillakseen eri vuodenaikoina pohjoisessa. Meille tämä ei kuitenkaan sovi, sillä Ari ajaa jo työnsä vuoksi yli 80.000 km vuodessa. Kannatti kuitenkin aivan varmasti kokea talven kauneus Rukalla. Siellä olisi voinut viipyä pitempäänkin. Kunnon kamera olisi myös ollut ehdoton - kännykkä ei toista maiseman värejä niin kuin olisin toivonut.

Tie takaisin kotiin oli pitkä ja pimeä. Omaan sänkyyn oli ihana päästä,

Kiitos Ikki ja Mikko ja Klasu-koira!



31 joulukuuta 2018

Valmis mutta nimetön

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari
Eilisen työn tuloa: - Sain vihdoinkin valmiiksi kuvan, joka on omistettu Hannalle. Vernissauksen jälkeen yritän saada otettua paremman kuvan. Koko on 61 x 50 cm, akryyli valmispohjalle.

Kuvasta voi löytää symboliikkaa, jos haluaa.

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari