 |
Art Deco -puupiirros, tekijä ja ajankohta tuntematon. |
Näen numerot väreinä. Jopa niin, että numero 2 on punainen, samoin kirjain A, vaikka en ole kirjainteni värejä jaksanut koskaan kunnolla selvittää. Kirjoitin viime syksynä vahingossa "IDE2" ja kesti hetken, ennen kuin huomasin virheeni.
Kun siirryttiin 2000-luvulle, ajattelin, että siitä voi tulla aikamoinen, koska punainen on intohimon ja suurien tunteiden väri. Kaukaa haettua, kyllä, mutta ainakin viime vuosi oli täynnä hämmentäviä uusia kokemuksia ihan globaalilla tasolla. Eikä vuoden 2021 alku ole jäänyt ollenkaan jälkeen hämmentävyydessään.
Tosin en voi sanoa, että USA:n tapahtumat olisivat yllättäneet. Vaikka presidentti Trumpin sanoista ei olisi viimeisen viiden vuoden jälkeen ymmärtänyt sanaakaan, hänen kehonkielensä kertoo kaiken. Kun hän vaalikeskusteluissa käveli edestakaisin uhkaavasti Hillary Clintonin taustalla, hän vaani ja väijyi. Koko hänen kautensa kulminoituu siihen, mitä hän pohjimmiltaan on: kiusaaja, ovela, mutta tyhmä mies. Vaikuttaa siltä, että hän on onnistunut seulomaan kannattajiinsa kaltaisiaan ja loppuja hän on hämännyt käsittämättömällä tavalla.
Vertaus Saksan sotaa edeltäviin tapahtumiin 1930-luvulla on ollut koko ajan validi. Valitettavasti.
Sipilän hallituksen aikaan olin huolissani Soinin & kavereidensa retoriikasta, ja koko hallituksen rahaa kumartavasta politiikasta. Trumpin vanavedessä asiaton käytös ja kielenkäyttö normalisoituivat ennennäkemattömällä tavalla, ja kaikki tyhmyys tuntui olevan sallittua. Se, että Sipilän kimppuun käytiin eilen, on moitittavaa ja väärin, mutta hän voi mielestäni silti myös katsoa peiliin. Valtaapitävillä on käsittämättömän suuri vastuu. He ovat esimerkkejä, heidän käytöksensä luo ilmapiirin ja määrittelee käytöksen rajat koko kansakunnalle. Sen lisäksi heidän toimensa on käyntikortti maailmalle.
Kun kaikki on jo sallittua, on hyvin vaikeaa lähteä määrittelemäään rajoja uudelleen.
Itse haluaisin ihan ensimmäiseksi poistaa jatkuvan uhriutumisen ja mielensäpahoittamisen. Aikuisten ihmisten täytyy kestää elämää ja siihen kuuluu erilaisuuden ja eriävien mielipiteiden sietäminen. Ennen käytettiin sanoja ja tehtiin asioita, jotka nyt eivät tunnu oikeilta, mutta menneisyyden sensurointi on silkkaa natsismia. Historian muokkaamisella mieleisekseen ollaan keskellä Orwellin 1984-kirjaa, ja tuon kirjan useammankin kerran lukeneena sanon, että siihen maailmaan meistä kukaan ei halua.
Vaikkakin globaali tilanne on tulenarka - katseet on suunnattu länteen, mutta itäänkin olisi syytä vilkuilla - nyt on myös se hetki, kun voidaan karistaa ylimääräinen ja keskittyä siihen, minkälaisessa maailmassa todella haluamme elää. Onko se viidakko, jossa vahvin voittaa vai onko se yhteiskunta ja yhteisö, jossa on muitakin arvoja kuin väkivalta ja alistaminen.