Oliko tässä välissä joku loma?

Ensimmäisenä lomapäivänä Arin äiti kuoli. Hän joutui sairaalaan, niin kuin muutamia kertoja aiemminkin, mutta nyt eivät lääkkeet auttaneet. Viikonlopun aikana vointi heikkeni, ja sitten Sirkka - maailman paras anoppi - nukkui pois.

Näimme viimeksi äitienpäivänä. Halatessamme Sirkka sanoi jotakin sellaista, että toivottavasti vielä nähdään. Se jäi ihmetyttämään; vastasinkin että totta kai me nähdään. Mutta niin ei käynyt. 

En tahdo millään uskoa, että hän on poissa. 

Ensimmäinen lomaviikko meni kuin sumussa. Sitten siirryimme mökille. Remontointi ja paikkojen järjesteleminen auttoivat varmasti meitä molempia käsittelemään menetystä. Arille äidin kuolema on tietysti täysin eri mittakaavan asia kuin minulle. 

Viime sunnuntaina kävimme yhdessä laskemassa veneen Karunan laituriin. Mökilta on laituripaikalle 800 metrin matka. Ari teki paatilla pienen testikierroksen ja me Lillin kanssa vietimme sen ajan venelaiturilla merta nuuhkien ja kuunnellen. Pääskysiä oli paljon. Joutsenperhe poikasineen soljui pitkin veden pintaa. Sudenkorento tuli lähelle ja viipyili pitkään. Ajattelin, että ehkä se on Hanna.

Sunnuntai oli ensimmäinen oikea kesäpäivä. 

Maanantaina alkoi taas työ. 

 

 

 

Tsehovilainen puutarha

Niin se Maarit sanoi, kun toi lisää kukkia. Niinhän se taitaa olla. Siitä tuli mieleen, että täytyypä lukea lomalla Anton Tsehovin teoksia. Olin jo selaamassa kirjoja Torista, kun muistin, että kirjahyllyssä pitäsi olla jotakin.

 

 

Lomalukemikseksi löytyi Kolme sisarta sekä Nainen ja sylikoira. Saa nähdä onnistuuko lueskeleminen puutarhassa, vai pomppiiko päälle liikaa punkkeja? Ne kuuluvat varsinaissuomalaiseen kesään siinä missä pääskysetkin.

Useamman kalseankostean ja pimeän päivän jälkeen aurinko paistaa. Alkuviikolla piti tehdä töitä pukeutuneena kahteen villasukkapariin, collegehousuihin, villatakkiin ja t-paitaan sekä puolihansikkaisiin. Semmonen kesäsää.

Mutta ei se mitään. Osaan paremmin varustautua kylmää kuin kuumaa varten. Luonto on kuitenkin ihanan vihreä ja kaikki kukkii edelleen.

Myös ihanassa tsehovilaisessa puutarhassani.

 

 

 

 

 

Päivänkakkaroita ja heinänkorsia

 

Oman mininiityn kukkia

Sillä 60-vuotiaalla pikkuveljelläni on tänään nimipäivä. Onnea vaan Elmeri Nestori Hemminki, niin kuin äitini hän kutsui kun oltiin lapsia. Minun lempinimeni oli Tiinuska.

Ystäväiseni Maarit Kauhukaksonen verhoilija-ajoiltani kävi eilen tuomassa lisää kukkia niittyäni varten. Hän pitää huolta tuhannen hehtaarin rivitalopuutarhani lajikkeiston monipuolisuudesta. Toinen huolehtija on Siemenkauppa, josta aina vaan löytyy kivoja siemenpussukoita. Viimekesän siemenet voivat muhkeasti. Olen aina haaveillut unikoista ja nyt niitä on!! Kaikenlaista muutakin jännää nousee pintaan, mutta pujon käyn nyhtämässä pois juurineen.

Lapsenlapseni Pikkuveli oli sunnuntaina hoidossa ekaa kertaa. Hän on todellinen hymypoika, iloinen ja kultainen puolivuotias, jolla on leveät hartiat. Hänestä tulee joku podari tai portsari tai muu voimamies. Ehkä Batman. Hän huolehti yhden niittykukkasiemensekoituslaatikon loppukäytöstä lukemalla ja imeskelemällä sitä innokkaasti aina siinä välissä, mikä jäi syömisen ja nukkumisen ja vaipanvaihdon lomaan. Se pieni pahvilaatikko oli viime sunnuntain paras lelu.

Meidän juhannus oli työteliäs. Saatiin todella paljon tehtyä mökillä. Olin ihan ylpeä meistä, ollaan sentään ikäihmisiä! Loma alkaa kohta ja kunnostaminen jatkuu.

 

Meidän syreenit

 

 

 

Kierrätystä

 Ari sai eilen illalla sähköt alamökkiin. Tässä kohtaa viimeistään pitänee mainita, että Arilla on monta eri koulutusta ja yksi niistä on sähköasentajan koulutus. Hän ei siis noin vaan lonkalta vetele sähköä sinne ja tänne, vaan hän ainakin väittää tietävänsä mitä tekee. Nyt on kaikki rakennukset tältä osin hoidettu.

Kun ostimme mökin, se oli ollut monta vuotta huonolla hoidolla. Sinne oli haalittu kaikkea mahdollista kamaa, jota olemme käyneet syksystä alkaen läpi. Edelleen on ainakin 10 kaatopaikkakuormaa tehtävä, ennenkuin ollaan voiton puolella. On sääli, että hyvää tavaraa on ensin hankittu ja sitten jätetty säitten armoille pilaantumaan. 

 

Tämä alppiruusu yllätti meidät upeilla kukinnoilla.

 

Kaiken käyttökelpoisen laitamme talteen ja käytämme uudelleen. Huojuva grillikatos puretaan ja tarvikkeista rakennetaan uusi, kunnollinen puukatos. Ylimääräiset terassin portaat puretaan myös ja niistä tehdään uuden etuoven eteen portaat.

* * * * *

 

 

T-paidat ja kyltti saapuivat keskiviikkona. Saadaan hulmuta nimikkopaidoissa keräämässä risuja ja siistimässä paikkoja.

 

 

 

Rockwood Rocks

Voiko tavallisen suomalaisen kuivanmaan kesämökin tuotteistaa? 

- Kylmaar, sanos mummu Turust. 

Kun paikan nimi on Rockwood, tuotteistamisen perusta on jo itse nimessä. Kun paikan ostavat Tinzku ja Raaca, muuta ei voi tehdä, kuin ruveta suunnittelemaan t-paitoja, reppuja, opastekylttejä ja tapahtumia. Ominaista toiminnalle on se, että kaikki tuotteet on suunnattu tutuille ihan vaan huvin vuoksi tai sitten ne on tehty mökille meitä varten. Rahaa tällä ei tehdä, mutta jotain omahauska-lisäarvoa tämä antaa paikan omistajille. 

 

Perustamisvuosi 1998

Ensimmäiset t-paidat löytyivät joulupaketeista jo viime jouluna. Ari, minä ja lapseni saivat vuoden 2024-malliset paidat. Vuoden 2025-jakelu on ainakin tuplasti laajempi. Myös veljeni saa paidan. Arinkin lapsille semmoiset pitäisi hommata, mutta tähän ensimmäiseen tilaukseen ne eivät nyt ehtineet.

  

Vuoden 2024 Rockwood Rocks t-paita

Vuoden 2025 Rockwood Rocks t-paita

Olen tilannut paidat Vistaprintistä. Paikka on sama, missä tekemäni exlibrikset painetaan. Suunnittelu on omaa käsialaa, kuvat ovat Vistaprintin kuvavalikoimasta. Olin ajatellut, että tuon ekan setin ufo-aihe olisi jatkunut, mutta kuva ei enää tänä keväänä ollutkaan saatavilla. Niinpä näistä paidoista tuleekin sitten varmaan vuosikertajuttuja eli tyyli muuttuu vuosittain.

 

Paidat ovat olleet laadultaan kiva yllätys: - oikeasti mustat ja pesua hyvin kestävät tekstiä ja kuvia myöten.

 

Simmost. Kaikenlaista pitää puuhata.