Aika osaa aina yllättää. Tuntuu kuin espanjanopiskelu olisi alkanut ihan äsken; silti viime tiistaina oli lukuvuoden viimeinen tunti. Me opiskeltiin Amalian johdolla reippaasti viimeiseen minuuttiin asti. Sitten yllätettiin meidän ihana opettaja pienellä lahjalla. Enemmän hän taisi yllättyä siitä, että pyysimme hänet kanssamme päättäjäisiin Apteekkiin.
 |
| Pionit olohuoneen pöydällä eilen. |
Opiskeluryhmän tiivistyminen tapahtui pikkuhiljaa lukuvuoden aikana. Yhteinen lasillinen Apteekissa taisi hioa ryhmän entistä tiivimmin yhteen. Jo ennen sitä oli selvää, että kaikki, jotka voivat, haluavat jatkaa myös ensi syksynä. Joillekin tulee sellaisia muutoksia vuoden mittaan, että tässä ryhmässä jatkaminen ei onnistu, mutta vaikuttaa tosiaan siltä, että kaikki kynnelle kykenevät jatkavat.
 |
| Pionit K-marketista 10.4. |
Amalia on nuori opettaja, mutta hyvin osaava ja täsmällinen. Häntä ehkä aluksi jännitti meidän seniorien läsnäolo, mutta todennäköisesti hän viimeistään Apteekissa huomasi, että vaikka ulkokuori rypistyy, sisäpuoli on paljon nuorempi. Ryhmän ikäjakauma on tosi suuri, nuorin on 20-vuotias ja vanhin täyttää syksyllä 70v. Sillä on oma positiivinen vaikutuksensa ryhmädynämiikkaan; ihmisten erilaiset kokemukset ja osaaminen rikastuttavat oppimisprosessia.
 |
| Valtava värimuutos viikon aikana. |
Opiskelu on oikeasti tosi mielekästä puuhaa. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että haastoin itseni, raastoin takapuoleni sohvasta ja jaksoin opiskella koko talven. Niin paljon tuli opittua uutta, että on ihan pakko jatkaa.
* * * * *
Kuvien pionit ostin Moision K-Marketista viime viikolla. Niitten voimakas syklaaminväri muuttui upeiksi shampanjan sävyiksi. Tänä aamuna terälehdet alkoivat putoilla, joten nostin maljakon vielä ulos. Kukissa on paljon siitepölyä - ehkä niistä on vielä iloa kevään alkuhuumassa suhaaville pörriäisille.
.jpg)
