Sairaslomaa on

Olen diagnoosista saakka ajatellut - ja maininnutkin sen - että käyn töissä ja siinä sivussa puolihuolimattomasti vihellellen saan vähän syöpähoitoja.

Joo ei.

Otin siis sairaslomaa sen verran kuin lääkäri suositteli eli vuoden loppuun.  

 

Kukka

Kävin 1.7. TYKSissä saamassa ensimmäisen annoksen Doketakselia. Siinä tylsimmältä tuntuu, kun kanyyli laitetaan. Esilääkitys ja hoidon jälkeinen lääkitys tulevat siihen lisänä. Samoin valkosolupiikki. 

Varsinainen hulina alkaa sitten, kun kortisonilääkkeen ottaminen loppuu. Menee viikko, kun ei voi oikein muuta tehdä kuin vaeltaa, maata, valittaa ja ehkä kiroillakin itsekseen. Muun lääkityksen lisänä on maksimimäärä Buranaa ja Panadolia, pahoinvointilääkkeet jne. Toiveena on että saa nukuttua. Silloin ei tunnu kurjalta.

Mutta sitten, pikkuhiljaa, tulee eteen päivä, kun tuntuukin melkein normaalilta. Tosin makuaisti on aivan häiriintynyt eikä juuri muu kuin vesi- ja hunajameloni maistu hyvältä. Kerään tässä kokemuksia jatkoa varten, löytyiskö jotain muutakin, mikä ei maistuisi eltaantuneelta kalanmaksaöljyltä tai pullataikinalimpparilta kuten cocis.

 

Sytostaattii, lähihoitaja ja tukka päässä.

Halusin tai en, otan nyt niin kuin aina ennenkin eteen tulevat tapahtumat kokemuksina. Niissä on henkilökohtainen fyysinen ja psyykkinen puoli, mutta myös osa minusta tarkkailee, mitä milloinkin tapahtuu. Miten, missä, miksi.

Juttelin eilen työkaveri-ystäväni Eijan kanssa siitä, että ihan kaikki eivät välttämättä osaa kohdata sairastunutta. Muistan itsekin parikymppisenä menneeni aivan kauhusta lukkoon, kun sain kuulla että eräs kavereistani oli sairastunut syöpään. Oma näkemykseni on, että ei se ihminen siitä muuksi muutu. Sairastaminen on raskasta ja vain toinen syöpäpotilas voi aavistella, miltä juuri sen sairastaminen tuntuu. Arki jatkuu silti, asioita tapahtuu, vitsit naurattavat, huonosti hoidettu poliittinen päätäntävallan käyttö ketuttaa niin h-lvetisti, tulee seurattua sarjoja, pestyä pyykkiä, maksettua laskuja ja sen semmosta. Onhan selvää, että jos mikä tahansa sairaus vie oikein huonoon kuntoon, ihmisen koko keskittymiskyky kohdistyy hengissä pysymiseen tai hoidoista selviämiseen. Mutta esim. kaltaiseni sairastelijan, jolle on kuitenkin annettu hyvä ennuste, voi kohdata niin kuin aina ennenkin. Jossei tykkää, voi siirtyä tien toiselle puolelle, muussa tapauksessa saa tulla juttelemaan.

Tällä hetkellä jännittää, miten käy hiusten kanssa. Sytostaattihoidot yleensä vievät hiukset päästä kahdessa viikossa. Nyt on 13.7. ja tukka on yhä päässä. Vanha luokkakaverini, Eija hänkin, kertoi että häneltä tukka ei lähtenyt. Elättelen toiveita, että ehkäpä jospa kuitenkin mahdollisesti... 

 

Seuraava hoito on 22.7. 

 

 

Tablettiorientoinut loppuvuosi

Tänään olin ensimmäistä kertaa sytostaattihoidossa TYKSin T-sairaalassa. Kerros B1 tulee tutuksi, kun käyn siellä vastaanotolla, verikokeissa ja hoidoissa säännöllisesti. Lääkettä saan suoraan suoneen, tabletteina ja saan myös itse pistää vatsanahkaan piikillä.  

 

Akuuttikäynti tulehduksen vuoksi.

Tämä matka alkoi 23.4.2026, kun menin joukkoseulontaan. Viikon sisällä sain puhelun. Minut kutsuttiin uuteen mammografiaan ja ultraan. Kaikenlaista tutkittiin ja hoidettiin, kunnes toukokuun lopussa tehtiin rinnan osapoisto. 

Asiaan perehtyneille lainaus lausunnosta: ..vasemman rinnan resektio ja kainalon vartijaimusolmukebiopsia. Todettiin 44 mm kokoinen duktaalinen gradus II karsinooma T2N1a(1/1), metastaasin koko 4.4 mm ja metastaasi ei levinnyt imusolmuketta ympäröivään rasvaan. Vähän tökkii tuo imusolmuketta ympäröivä rasva... ei voi olla rasvaa! Minussa! No way!

Leikkauksessa sitten poistettiin noin nelisenttinen kasvain, joka oli lähettänyt etäpesäkkeen kainalon imusolmukkeeseen. Onneksi tutkittiin myös gammakuvauksella, sillä eri kasvaimet näkyvät hieman eri tavalla eri laitteilla tarkasteltaessa.

 

Aarteita museokaupoista.

Väliin mahtui muutama mökkiviikonloppu. Ja totta, hain tänään uuden passini, että voin vihdoinkin mennä S-pankkiin ja saan avattua lukittuneen tilini ja pääsen käsiksi valtavaan omaisuuteeni!! Vähän niin kuin Tankki täyteen -ohjelman Emilia Vilén, kun huoltoaseman viikon kassa varastettiin. Voitte kuvitella minkälaisista summista on kysymys!

 

 

Kuvassa on osa hoitopaivän lääkkeistä. Hoitoa edeltävänä iltana aloitetaan esilääkityksellä, samoin hoitopäivän aamuna otetaan lääkkeet ja siitä sitten jatketaan vielä kolme päivää. Tukka alkaa kuulemma lähteä kahden viikon sisällä. Se on varmasti mielenkiintoinen kokemus. 

 

Richard Bach Illuusio

 

Olin 17-vuotias, kun luin Richard Bachin Illuusion. Sen kursivoidut mietteet ovat kulkeneet mukanani siitä lähtien. Yksi toisensa jälkeen ne ovat osoittautuneet tosiksi ja niihin on tullut mukaan uusia näkökulmia ajan myötä.

 

Lomalla on aikaa

 ... no ei kyllä ole!!!

Kaikenlaista tapahtuu, oli loma tai ei, mutta juuri lomalla onkin se vaikeus, että ei tule istuttua koneen ääressä. Tai siis joo, ei se ole vaikeus, sehän on vaan hyvä, mutta blogin pitämisen kannalta se on haitta.

Kävin Heidin kanssa Banksy-näyttelyssä, juhannuskin oli ja meni, mökkiä on rempattu lisää ja vaikka mitä. Pikkupojat kasvavat ja keksivät koko ajan uusia metkuja. Huomenna TYKSissä lääkäri kertoo, miten säde-, sytostaatti- ja hormonihoidot aikatauluttuvat. 

 

 

 

Tämän pikaviestin sisältö on kuitenkin kuvataideuutinen. Osallistuin TERAVARNAN abstrakti-aiheiseen kilpailuun ja sain kunniamaininnan Kaari Hilkka Könösen SUMA-kursssilla tehdyistä töistä. 

 

Composition Number 3, Sometimes I Remember, 45x45cm, mixed media on plywood, 

Tiina Jääskeläinen-Alasaari, 2025

 

Composition Number 2, Trapped in Silver, 45x45cm, mixed media on plywood, 

Tiina Jääskeläinen-Alasaari, 2025

Composition Number 4, Ukraine, 45x45cm, mixed media on plywood, 

Tiina Jääskeläinen-Alasaari, 2025

Italiassa ilman passia

 Passini ehti vanhentua keväällä. Olin tietoinen päivämäärästä. Passi se vaan ajelehti eteisessä, kalenterissa muistutukset siirtyivät eteen päin, mutta ei muka tullut sopivaa hetkeä asian hoitamiseksi ajallaan. 

 

Kesäkatu oli aika kuuma, +25-astetta.

  

Tänään oli taivaan tähdet ja astrologiset merkit ilmeisen suotuisissa positioissa, koska yllätin itseni ja lähdin reippaasti liikkeelle. Auranlaakson ABC:n autopesun jälkeen ajoin Sairashuoneenkadulle passikuvaan. Sieltä suunnistin yhteen toiseen useaan otteeseen siirrettyyn kalenterimerkintään eli visiittiin Linnankadulla sijaitsevaan Italian Herkut -kauppaan. 

  

Saavuin Italiaan. Passia ei kysytty.

 Olen seurannut tätä herkkukauppaa Instagrammissa ja ihastellut kaikkea mitä siellä myydään. Olen sitruunoitten ystävä, joten otin mökkisalaatteja varten kokeiltavaksi Limoncino-balsamia. Ostin myös parmesaanijuustoa, sekin on suosikkini. Sitten sorruin kolmeen sorttiin pikkuleipiä: pistaasi, manteli ja pähkinä. Haistellaan ja maistellaan kaikkea ja mennään varmasti ostoksille uudestaan.

 

Hyllyillä oli vaikka mitä ihanaa!

 Kotona tein passihakemuksen netissä valmiiksi, maksoin passin ja varasin ajan, koska järjestelmä ilmoitti, että poliisi haluaa nähdä minut livenä. Meillä on siis treffit heinäkuun lopulla - ensimmäinen vapaa aika.

 

Herkkuja kotiin ja mökille.

 Hansassa törmäsin vielä ihanaan Merviin, entiseen työkaveriin Taideakatemian ajoilta. Viimeksi tavattiin sattumalta noin kolmisen vuotta sitten Manhattanin kirppiksellä ja päivitettiin kuulumiset siellä hyllyjen välissä. Nyt päivitys tapahtui Hansa-torilla ja se käsitteli eläkeikää, terveydentilaa, lapsenlapsia ja matkustelua. Tähän on tultu, ihan noin vaan. Mummut rules. Oli tosi kiva nähdä!

 

 

Rinnan yläsivuneljänneksen syöpä, duktaalinen kasvain

Leikkaus sujui hyvin. 

Olin henkisesti varautunut semmoiseen Frankensteinin hirviö -fiilikseen eli että makaisin kauheissa tuskissa lihakimpaleina metallisella siirrettävällä lavetilla, lääkäreillä olisi valtavat käyräneulat ja mustaa pikilankaa, joilla he neulovat meikäläisen kasaan. 

Joo ei. 

Laskin, että minua on tämän viiden viikon prosessin aikana hoitanut noin 25 ammattilaista alkaen siitä ensimmäisestä mammografialaitteen käyttäjästä päätyen kotiuttaneeseen hoitajaan. Jokainen on tehnyt työtään rauhallisesti ja ammattimaisesti. Poikkeuksena numero 26 eli vastaanottovirkailija, jolta yritin hakea sairaslomatodistusta viime maanantaina. Se unohtui antaa mukaan leikkauspäivänä. Päiväkirurginen ja kirurginen luukku sijaitsevat vierekkäin A-sairaalan kolmannessa kerroksessa. Ne ovat samassa tilassa noin 50 cm päässä toisistaan. Jouduin käymään henkisen taiston, että kirurgisen osaston hoitaja pystyi ottamaan päiväkirurgisen osaston poissaolevan hoitajan pöydältä kirjekuoren, jossa oli päällä nimeni ja sisällä sairaslomatodistus, ja ojentamaan sen minulle. Kyseessä oli hallinnollisesti eri pöytä, kuten hoitaja minulle kahteen tai kolmeen kertaan ilmoitti, eikä se toinen pöytä siten kuulunut hänen organisaatioonsa.

Olen tehnyt yli 30 vuotta palveluammattihommia. Jätin sen kertomatta hänelle. 

Parantumismielialasielunmaisema.

 

Vaikka leikkauskohta näyttää runnellulta, se ei särje. Kuvakin olisi olemassa, mutta en julkaise sitä. Rintaparka on ollut nyt 5 viikkoa runneltu. Odotan, että haavat parantuvat ja sitä ne ilmeisesti tekevät, koska kumpikin leikkaushaava kutiaa sillälailla tervehtyvästi. Sen jälkeen, patologin lausunnon perusteella, tehdään hoitosuunnitelma.

Perhoskokeilu eri materiaaleilla.

Sairaslomalla saa ilmeisesti olla vaan ja tervehtyä. Pääni on rakennettu jotenkin vinksalleen, koska on koko ajan sellainen olo että pitäisi tehdä jotain. Siivota vaatekaapit, keittiön kaapit, jääkaappi, maalata keskeneräisiä kuvia ja niitä jotka ovat vasta ideoina päässä, suunnitella juttuja, hoitaa puutarhaa, siivota mökillä...

Villi veikkaus, että hyvin monen muun potilaan ajatuskulku saattaa hortoilla vastaavilla poluilla. Oikeasti pitäisi nyt olla rauhassa, kuntouttaa kättä ja olkapäätä, elää terveellisesti ja kerrata espanjan numeroita, verbejä yms. kielioppia.