Throwback Thursday (2020) Laiskanlinnan uusi elämä

 19.11.2020

Siinä se nyt on. Projekti oli yllättävän hankala. Vaikka tuolin onkin suunnitellut tanskalainen guru, en ole rakenteen kestävyydestä tai verhoilun helppoudesta hänen kanssaan samaa mieltä, kuka hän sitten lieneekin.

Maaliin kuitenkin pääsin tuolin ja rahin kanssa. Lopputulos on ok ja tämä kokonaisuus tulee jo perjantaina kalustamaan entisestäänkin pientä ja ahdasta olohuonettamme.

Rapujuhlat ja muuta vakituiseen työsuhteeseen liittyvää

Viime viikolla tein kaksi Helsingin matkaa. Ensin oli tiimipalaveri, jossa käsiteltiin mm. poikkeusoloista johtuvan kattavan etätyökauden päättymista ja siirtymäkauden haasteita. Tämä ei niinkään koske minua, sillä työsuhteeni on vakituisesti etäinen - kuten varmasti olen jaksanut useaan otteeseen mainita. 

 

Viime perjantaina puolestaan oli firman järjestämä rapujuhla. Sitä varten olin varannut huoneen vanhasta tutusta majapaikasta eli Hotelli Annasta. Olen käyttänyt sitä vuodesta 1998. Tällä kertaa sijainti oli todellakin erinomainen. Juhlat pidettiin Iso-Roballa Astoria-salissa, joten matka hotellin ja juhlatilan välillä oli minuutin mittainen.

Ensimmäinen kokemus, jota en ollut edes tajunnut kaivanneeni, oli saapuminen ihmisiä täynnä olevaan juhlatilaan, ja se puheensorina, jonka tuottaa iso joukko toisensa tuntevia ja pitkästä aikaa tapaavia ihmisiä.

Rapukattaus meille n. 60:lle oli kaunis ja kutsuva. En ole kovinkaan ammattimainen ravunsyöjä, joten koin hieman huonoa omaatuntoa ja helmiä sioille -fiilistä, koska en osannut täysin hyödyntää rapuja. Tarjoilu jatkui myöhemmin absoluuttisen jumalaisella lämpimällä ruualla eikä jatkossakaan ollut valittamista.

Seura oli parasta A-ryhmää, meidän tiimi on hitsautunut hienosti yhteen. Tutustuin moniin uusiin työkavereihin jutustelun merkeissä ja ilman maskia. Sekin oli pitkästä aikaa uusi kokemus.

Kuva Google kuvahaku

En juurikaan kärsi alkoholin jälkiseurauksista, mutta niinpä vaan seuraavana aamuna muistin taas sangen täsmällisesti, kristallinkirkkaasti ja kouriintuntuvasti, miksi erilaisten alkoholien sekaisin juominen on epäviisasta. Varsinkin se viimeinen Aperol Spritz  Eijan kanssa, kun kello löi Tuhkimohetken,  olisi saanut jäädä nauttimatta.

Selvisin kuitenkin junaan ja kotiinkin kunnialla. Joudun taas kerran harkitsemaan, kuinka usein tässä iässä ihminen kykenee moiseen suoritukseen. Ja täytyykö edes kyetä? Jos vaikka opettelisi käyttäytymään arvokkaasti, vähän niin kuin Downton Abbeyn Violet-serkku...

Kuva Google kuvahaku

Niina Vincelotin Korurasia

 

 

Viime viikonloppuna artesaanikamuni Maarit ja minä teimme kulttuurimatkan Poriin. Maaritilla on taiteilijaystävä Niina Vincelot, jonka näyttely oli matkamme kohteena. 

 

Seuraan Niinaa Instassa, mutta teosten näkeminen ihan oikeasti on aina eri juttu kuin pelkkä kuvien katseleminen.

Kuuhullu, 2017

 

Yllätyin siitä, että teokset olivat melko pieniä. Olen itse aivan liian jämähtänyt suuriin pintoihin lukuunottamatta tietysti exlibriksiä. Oli mielenkiintoista huomata, että pienikokoisenakin nämä teokset olivat riittäviä ja puhuttelevia - jopa siinä määrin, että yksi niistä tulee kotimme seinälle.

 

Taidenäyttelyn jälkeen katselimme hiukan ympärillemme Porissa ja sitten söimme hyvän lounaan.

Exlibris Opus 30 William Morrisin hengessä

Exlibris Opus30 SannaMarkkanen_2021

Tänä kesänä, kuten jo kirjoitinkin, rysähti eteeni kokonaista kolme exlibristilausta. Se on paljon, varsinkin kun kaikilla on enemmän tai vähemmän kiire. Kahdessa deadline on syyskuussa, ja yksi pitäisi muutenkin saada ihan pian valmiiksi.

Tästä se lähtee

Sain kuin sainkin 15.9. mennessä tämän William Morris -henkisen kirjallisen teehetken tehtyä. Exlibris Aboensiksen ryhmäpainatus missattiin, mutta tutkin, onnistuisiko kaikille kolmelle saada erillinen kohtuuhintainen painatustarjous.

Luonnos

 

Seuraavaksi teen opukset 29 ja 31 valmiiksi. Jälkimmäinen on sopivaa tekstifonttia vaille kunnossa. Opus 29 aiheuttaa värimaailman suhteen päänvaivaa. Toivon,että palaset loksahtelevat nopeassa tahdissa paikoilleen.