01 elokuuta 2022

Lapsuuden maisemissa

Isäni vanhemmat asuivat evakkomatkansa päätteeksi rakentamassaan rintamamiestalossa Mouhijärvellä. Nykyään tilalla toimi Kiviniityn kotieläinpuisto. Meille paikka oli Mummola eli Mouhijärvi. 20 vuotta sitten kuulin, että yksi serkuistani oli ostanut mökkitontin Mouhijärveltä. Jotenkin - sen kummemmin ajattelematta - mielsin, että sen täytyy olla noin kilometrin säteellä Mummolasta.

 

Tervetuliais-GT

No eihän se ollut. Tänä kesänä, koronarajoitusten helpotettua, olemme ahkerasti käyneet sukuloimassa. Siis ihan kutsuttuina. Viime viikonloppuna tutustuimme Raisan ja Antin kesäpaikkaan.

 

Saunalautalla - elämäni ensimmäinen kerta.

Hauskasti paikassa oli paljon samaa kuin serkkuni Sarin ja miehensä Timon kesäpaikassa. Hirsimökki rinteessa, syvä, tumma järvi ja erämaatunnelma. Tämän paikan erityisominaisuus oli majavien läsnäolo. Ne olivat jyrsineet rantakoivikkoa, ja Ari sanoikin, ettei ollut koskaan aikaisemmin pilkkonut hampailla kaadettuja puita.

 

Suomessa riittää ainakin toistaiseksi metsää.

Kävimme Laviassa ostoksilla. Paluumatkalla kiipesimme Pirulanvuoren näkötorniin. Kahden euron kolikon kääntöpuolen kuva on maisema, joka tornista aukeaa. Näkötornille vievän tien vierustat olivat täynnä mustikoita. Teki oikein pahaa jättää marjat metsään, niitä oli valtavasti.

 

Kesäfiilis

En muista aikoihin nähneeni niin paljon perhosia ja sudenkorentoja. Se oli ilahduttavaa. Valkoisia, keltaisia, oransseja ja tummia perhosia. Sitruunaperhosen tunnistan, samoin kaaliperhosen, mutta mikä mahtoi olla se oranssi laji, jota lenteli lukuisasti tontilla. -  Wikipedian mukaan kyseessä on keisarinviitta, Suomen kansallisperhonen. Aina voi oppia uutta.

 



Oli kyllä kiva viikonloppu! Meistä pidettiin hyvää huolta ja hauskaa oli. Lisäksi laitettiin valtion asiat monialaisesti kuntoon, olihan paikalla kolme asiantuntijaa ja yksi erityisasiantuntija. 

 

Kiitos Raisa ja Antti!



 



27 heinäkuuta 2022

Nyt kelpaa istuskella

 

Siinä se taas möllöttää, lähes uudenveroisena. Tervetuloa vaan pitkät syys- ja talvi-illat. Tänään saan lapseni tortilla- ja elokuvailtaa viettämään, joten juhlistamme sohvan uutta tulemista heti tuoreeltaan. 

- Toiveena on, ettei sohvaa heti tuhrittaisi ruualla...


Sohvan pääkäyttäjä Lilli on jo antanut hyväksyntänsä tehdyille huolto-toimenpiteille. Jos tämä sohva vielä uusitaan, sen saa tehdä ammattilainen verstaallaan. Kyllä, olen itsekin verhoilija, mutta kun se verstas puuttuu.

 

 

25 heinäkuuta 2022

Sohvanhuolto

 

 

Aloitin vihdoin perjantaina kauan suunnittelemani pienen sohvarempan.

16-vuotias kahden terrierin kynsimä sohvamme oli huollon tarpeessa. Päällisiä on pesty ja koko sohvakin (myös tyynyt) on Liedossa asuessamme pesty pesurilla. Siitä on kuitenkin kulunut jo aikaa.
 
Nyt on viimeinenkin istuintyynyn päällinen koneessa pitkässä pesuohjelmassa, mukana tahranpoisto. Kaikkia tyynyjä on tuuletettu pari päivää. 
 
Pohjan selkänojan puoleinen kiinnitys on pettänyt jossakin vaiheessa. Niittasin sen kiinni. Huomasin myös, että koko takareuna pitäisi kiristää ja niitata uudelleen, koska sohvan aikoinaan verhoillut henkilö on leikannut ylijäämäkankaan (samettia) aivan niittien rajasta eli irtoamisvaara on edelleen olemassa. Koska käytössäni kotona on "manuaaliniittaaja" sekä käsivoimia ja niittejäkin rajallinen määrä, tähän pohja-asiaan palaan vielä myöhemmin uudelleen.
 
Sohva on nyt imuroitu ja nahkaosat varovasti pesty. Näillä huoltotoimenpiteillä tämän pitäisi kestää täysi-ikäisyyteen saakka, ja ehkäpä kauemminkin.

Cora (2002 - 2012)

18 heinäkuuta 2022

Marraskuu

 

 


 

    Marraskuu

 60 x 80 cm, akryyli kankaalle, 2022

Tiina Jääskeläinen-Alasaari