05 elokuuta 2020

Elokuu

Kesällä ajan vauhti on kiihtyvä. Elokuu on täällä taas, ja siinä on aina jo hieman syksyn tuntua. Illat pitenevät, usvat lisääntyvät ja koulut alkavat.

Viime yönä näin taianomaisen näyn: Merenlahden yllä oli usvapilviä, värit vaihtelivat harmaan sävyistä merenvihreään ja maissinkeltaiseen. Merenpinta oli täysin tyyni ja vastarannan päällä usvapilvien välissä vaalenevalla taivaalla loisti planeetta, jota en osaa nimetä. Muutama lintu heräili, muuten oli täysin hiljaista.

- Öiset wc-käynnit kaupungissa eivät koskaan ole yhtä säväyttäviä.





Kävimme viime viikonloppuna Savossa, Vehmersalmella. Ystävät, joiden kanssa on koettu monenmoista, kutsuivat Suvasveden äärelle kesämökilleen. Ajan kulun hämmästyttävä vauhti kirkastui yhtäkkiä, kun tajusin, että edellisestä käynnistä oli kulunut 33 vuotta. Siitä, kun asuin Kuopiossa, on kulunut 30 vuotta. Siitä, kun muutin Mikkelistä Etelä-Suomeen, on kulunut 23 vuotta. Ei tuo aika tunnu läheskään noin pitkältä.



Kännykät olivat kovassa käytössä, kun jaoimme viime tapaamisesta kuluneen noin 10 vuoden ajalta tapahtumia ja muistoja. Kuvia haettiin ja läheteltiin ja ihmeteltiin. Puhetta riitti ja paljon  jäi puhumattakin. Vanhoissa ystävissä on jotain niin äärettömän lohdullista. He ovat jaksaneet kulkea mukana kaikesta huolimatta.



Nyt sovittiin, että ensi kesänä he tulevat vuorostaan meille merenrantaan.



08 heinäkuuta 2020

Teemoja

Lilli taas laadunvalvojana.

Siihen voi aina luottaa, että kun jotain rupeaa työhuoneessa tekemään, Lilli on täysillä mukana. Olen kolme päivää puuhaillut kaikenlaista ja Lilli on uskollisesti asettunut aina saman luonnoksen päälle makaamaan.

Olen  miettinyt pitkään muutamia teemoja. Tavallaan olen miettinyt niitä aina, mutta aktiivisesti lähes kuuden vuoden ajan. Ne liittyvät tähän aikaan, mutta ne ovat myös ikuisia ja yleismaailmallisia. Lähestymistapani on tietysti sidottu omaan kulttuuriseen ympäristööni: - En voi mitenkään lakata olemasta valkoihoinen, eurooppalainen, länsimainen, pohjoismaalainen, suomalainen koulutettu nainen. Voin silti käyttää ymmärrystä ja empatiaa. 


Turkoosia ja kultaa.

Seitsemän kuolemansyntiä, usko-toivo-rakkaus-teema, luovuus (kirjallisuus/kuvataide) ja kaiken kehyksenä kollektiivinen muisti, astraalitaso, uniaika, universumi... Ihan vaan tämmöisiä pieniä kokonaisuuksia! No, katsotaan mitä tästä tulee. Mukaan mahtuu myös jatkuvana prosessina kulkeva muotokuva-projekti, jolla kiusaan itseäni. Muotokuvat ovat vaikeita. Itseään pitää haastaa, koko ajan, ettei muutu zombiksi.

Emily Brontë ja Jane Austen saunassa.



05 heinäkuuta 2020

Mökillä

Kiitäjä asettui koko päiväksi farkutakkini hihaan.
Kahvikupin takana keskeneräinen nonfiguratiivinen pläjäys, joka pitää tehdä valmiiksi.

Tänä viikonloppuna ei tapahtunut yhtään mitään erikoista. Mitään konkreettista erikoista. Sen sijaan kylläkin oivalsin ratkaisuja ja vastauksia moniin ongelmiin, jotka ovat olleet suoranaisina esteinä kuvien tekemisille. Joitakin ideoita olen pyöritellyt  nyt 4 - 6 vuotta, ja kuluvan viikonlopun aikana palaset loksahtelivat kohdalleen.

Tulin tunti sitten kotiin. Kävin suihkussa ja sen jälkeen aloitin neljää maalausta ja otin esiin varmaankin kymmenen muun idean luonnokset ja muistiinpanot. Huone on pieni, mutta kyllä tänne jotenkin mahtuu kaikki tarpeellinen.

01 heinäkuuta 2020

Kesäsuunnitelmia



Korona laittoi myös minun suunnitelmani uuteen järjestykseen. Opintoihin liittyviä näyttöjä en pystynyt tekemään - varsinkaan, kun oikea käteni ei enää suostunut yhteistyöhön. Toukokuinen työharjoitteluun kuulunut normaali purku jumitti odottamatta käden; siitä tuli niin kipeä, että en pystynyt (enkä pysty oikein vieläkään) painamaan edes tuiki tärkeää hiuslakkaa suihkepullosta kutreilleni. Erittäin raivostuttavaa.

Etelämaalainen helle on toisaalta tarjonnut mahdollisuuden nauttiä mökkielämästä, kun puolisonikin on ollut etätöissä jo monta kuukautta. Olemme tehneet kaikenlaista pientä hommaa mökillä ja lisää on suunnitteilla. 

Välillä pitää sitten viettää aikaa kaupungissa, jotta saadaan puhtaita vaatteita. Pesin viikonloppuna yli kymmenen koneellista pyykkiä ja innostuin jopa silittämään, vaikka yleensä välttelen sitä voimallisesti.

Kesäkuun moninaisten puuhien jälkeen olen päättänyt pyhittää heinäkuuni seuraaville asioille:

- Pitkään muhineet ideat purkautuvat konkreettisiksi teoksiksi.
- Käyn läpi opintomateriaalia ja päivitän tiedostot.
- Lomailen Arin kanssa.

Elokuun alkupuolella opinnot jatkuvat taas koulussa niin pitkään, että näytöt on tehty.