Regular Rabbit by Stephen Spencer

Jossakin vaiheessa lähimenneisyydessä satuin näkemään Instassa postauksen, jonka aiheena oli tavallinen jänis. Tutustuin näin ilmiöksi nousseeseen Stehen Spenceriin, joka ryhtyi viime syksynä postaamaan - lähinnä isovanhempia varten -  sävellyksiään, joiden tarinat hän sai suoraan kolmevuotiaalta tyttäreltään.

Koska elämääni kuuluu ihanat lapsenlapset (3v ja 1v), tämä Spencerin konsepti puhuttelee. Kun lasten mielikuvitusta ei vielä mikään kahlitse ja kaikki asiat voi linkittää miten tahansa ja mihin tahansa, syntyy ainutlaatuisia tarinoita, jotka valitettavasti jäävät ajan myötä unholaan.

Spencer, säveltäjä, lauluntekijä ja musiikin teorian opettaja, osuu näillä lyhyillä tyttärensä tarinoihin perustuvilla kappaleillaan johonkin, joka koskettaa minua äitinä ja isoäitinä. Pienen tytön tarinoissa kuuluu vielä puheen opiskelu (epäsäännölliset verbit taipuvat kuin säännölliset, ja se tuo oman tunnelmansa lauluihin). Tarinoissa ja sävellyksissä on satua ja todellisuutta ja niiden ydinhenkilöt ovat pieni tyttö ja hänen vanhempansa. 

 Regular Rabbit

Kuvakaappaus Instasta

Spencer säveltää keskustelut ja säilyttää niiden tunnelman ("No that spells rabbit!" ja Funchy The Snowman: "That's just how she pees!!"). Sävellyksissä on jotakin semmoista, johon harvoin törmää: Ne ovat yhdistelmä huumoria, tavallista kotielämää, vanhempien ja lasten välistä rakkautta. Ohikiitäviä hetkiä, kuin kultaisia perhosia, jotka on tallennettu ja jaettu kaikille. Tämmöisenä synkkänä väkivaltaa ja tuhoa uhkuvana aikana näissä kappaleissa värisee ihmisyys ja inhimillisyys kuin betonin raosta esiin puskeva vihreä kasvi.

 

Kuvakaappaus Instasta, New Yorker

Spencerille on tullut ehkä yllätyksenä se, kuinka laajalle Instaan ladatut kappaleet ovat levinneet. Hänestä on tullut julkisuuden henkilö ja aivan äskettäin hän kertoi tilillään: "Hop hop hop over to your favorite streaming service and listen to “Apple Man (Living Room Version)”, the epic saga of Apple-the-Stoola the Apple Man, who lost his Apple Mom and goed to a real fairy so he could just fly. (Lyrics by my 3-year-old daughter.)"

 

Kuvakaappaus Instasta, The Guardian

 

Nämä pikkuisen tytöt tarinat soivat korvamatoina mielessäni nykyään kaiken aikaa eikä se haittaa ollenkaan. Tänään huomasin, että myös muilla on sama korvamato. 

 

sweater.weather.ceramics

Kun tuo pieni 3-vuotias on ehkä joskus itse äiti, voin vain kuvitella, miltä silloin tuntuu kuunnella näitä isän tallentamia hetkiä menneisyydestä. Silloin hän näkee itsensä omien lastensa kautta ja pääsee kokemaan jotakin harvinaislaatuista: Oman itsensä pikkuisena tyttönä.

 

And we flied away...

I love you twenty sixty times 

 

 

 

Naistenpäivä ja kadonnut maalaus

 

Sunnuntaina on Naistenpäivä. En aio sanoa asiasta mitään. Joudun niin kaamean raastavan raivon valtaan, kun ajattelen sitä, miten naisia kohdellaan kaikkialla maailmassa, että sen sijaan keskityn ihan muuhun.

Haluaisin tietää, missä on Hukka. Se paikka, minne tavarat menevät, kun eivät halua tulla löydetyiksi. Edelleen Arin harmaa pitkä villakangastalvitakki on siellä. Lähes valmis villatakkini on siellä. Ja siellä on myös vuonna 2024 ostamani Niina Vincelotin maalaus Kuuhullu, jonka aioin kehystää ja laittaa seinälle. 

 

Niina Vincelot: Kuuhullu, 2017, akryyli ja öljy, 30cm x 23cm

Ilmeisesti Hukka ja Varma Paikka sijaitsevat ainakin osittain samalla seudulla. Usein nimittäin Varmaan Paikkaan laitetut esineet siirtyvät suoraan Hukkaan, joka puolestaan rajautuu toisesta päästään maailman reunalle ja sieltä tavarat putovat avaruuteen. Näin sen on pakko olla.

Eilen pääsin vihdoinkin monen viikon jälkeen Espanjan tunnille. Olin jäänyt pahasti opinnoissa jälkeen. Poissaoloni aikana oltiin päästy säännöllisten verbien taivutukseen, ja nämä verbit lisäävät tietysti sanavarastoa tosi paljon. Myös erilaista sanastoa (adjektiiveja, matkailusanastoa ja hyödyllisiä ilmaisuja) oli opiskeltu, joten nyt täytyy panostaa tosissaan. Tunteja on enää kuusi, viimeinen on 14.4. ja sitten on lukukausi takana.

 

Keuhkokuume

 - Joo, se vei jalat alta heti helmikuun alussa ja toipuminen on ollut hidasta. Kaksi antibioottikuuria, käynti päivystyksessä ja lepoa. 

Pakkolepo on tosi tylsää. Muuten kyllä velttoilu sujuu, mutta toipumislepääminen on vaikeaa. Tietysti se helpottaa jonkin verran, kun ei vaan pysy pystyssä tai ei saa oikein hengitettyä. Huomaan, että näissä tilanteissa sisimmmästäni nousee luterilaiseen eetokseen verhoutunut hirviö, joka huomauttelee minuutin välein että olisi syytä pyyhkiä pölyt, imuroida, pestä kylppäri, vaihtaa lakanat, mennä töihin ja ryhdistäytyä. Tämmöinen itseruoskinta on huono toipumisilmapiiri, se kun aiheuttaa vaan ylimääräistä stressiä

Olen sitten kutonut vähän sukkia itselle ja muille, materiaalina on ollut jämälankavaraston anti. Jos suinkin Luoja ja muuta tahot suovat, menen maanantaina töihin.

 

Sukkia, kukkia ja säärystimet.

Tyksin rannekkeella pääsi kaikkiin laitteisiin!

 

 

Kukkia ja sukkia

 

Juuri päättyneen tammikuun tapahtumat takaavat töitä tutkijoille, tuomareille ja tulevaisuuden historiankirjoittajille. Minua kiinnostaisi tutkia esimerkiksi kahden kauden poliittiset pilapiirrokset USAssa ja maailmalla. Se on ehkä kuitenkin aihe, johon joku voi tarttua vaikkapa sadan vuoden kuluttua. USA:n nykyisen presidentin toisen kauden ensimmäinen vuosi on ollut inhottavaa katsottavaa. Tosi-tv-tyyppiset kansalaisten kiinniotot ja teloitukset keskellä päivää osoittavat, että kaikki seitsemän kuolemansyntiä ovat kyseisen hallituksen (ja muutaman muunkin nykyhallituksen eri puolilla maailmaa) ohjenuorat ja lähtökohdat.

 

Helmikuun alku meillä kotona.

Venäjän tulitauot toimivat juuri niin kuin voi kuvitellakin: Pommeja satelee siviilien niskaan, synnytyssairaalaan, kaikkialle, koska yksi vanha ukkeli ei saa mitä haluaa. Sama homma Länsirannalla. Siviilejä kuolee, lapsia nääntyy nälkään. Iranissa kansa vaikuttaa haluavan jotakin muuta kuin vanhoillista hallintoa ja siinä on taas syy ottaa aseet esiin. 

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. 

Meillä Suomessa on omat kuviot. Politiikassa tärkeintä on syyttely. Syyttelylle on ominaista eskaloituminen, ruma puhe ja riitely. Lopputuloksena sivulliset kärsivät. 

 

Sukkia pienille jaloille.

Afganistanissa nainen on nyt virallisesti miehensä omaisuutta. Ei puoliso, ei kumppani vaan osa irtaimistoa. Lain mukaan luita ei saa katkoa eikä iho saa mennä rikki. Kaikki muu kidutus on sallittua, jos siltä tuntuu. Epstein-paperit kertovat samasta asiasta. Yksi prinssi menetti pohjan elämältään, mutta kovin moni korkean tason päättäjä, vaikuttaja, miljonääri ja miljardööri pitää suunsa kiinni eikä kertakaikkiaan vaan välitä, vaikka jää kiinni todella oudosta (= rikollisesta ja moraalittomasta) toiminnasta. 

Lasten laajamittainen kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö sekä raivokas misogynia huolettavat ehkä eniten. On selkeästi olemassa valtava ryhmä ihmisiä, joille ei ole opetettu itsehillintää. Jokainen voi tietysti ajatella mitä haluaa. Ajatuksen ja teon välissä pitäisi olla selkeä prosessi. - Ei näytä olevan. Suuri joukko ajattelee, että oma minä, omat tarpeet ovat aina merkittävämpiä kuin muiden; sitäpaitsi onko muilla edes tarpeita tai oikeuksia? 

Sen sijaan, että opetetaan lapsia ja naisia varomaan, olisi syytä miettiä aivan uudenlaista lähestymistapaa. 

 

Ei kaikki miehet - ehkä ei, mutta aina se tekijä on silti mies. Naiselle mies on suurin terveysuhka. Olen jo pitemmän aikaa nähnyt, että incel-, cancel-, excel-, diesel-, bitches are stupid- ynnä muut Lonely Boys -liikehdinnät kasvattavat vastavoiman. Feminismi ajaa naisille samoja oikeuksia kuin miehillä on. Kyseessä ei ole "no avatkaa sitte itte ovenne" -tyyppinen oikeus tai sen menetys. Kukin valitsee itse, haluaako olla kohtelias vai epäkohtelias. Miesten kehoja ei säännellä lailla niin kuin naisten (abortti). Miesten terveyttä ja sairaudenhoitoa tutkitaan. Naisten terveyden ja sairaanhoidon tutkimukseen on varattu murto-osa tutkimusvaroista. Koko yhteiskunta on mitoitettu miesten mukaan. Vasta hiljattain saatiin ensimmäinen naispuolinen testinukke autojen testaamiseen. Lista on loputon.

Olen aina ollut tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen maailman kannattaja. Sosiaalinen media on paljastanut ihmisten tyhmyyden, tietämättömyyden, välinpitämättömyyden, pahantahtoisuuden sekä päätösvaltaa pitävien asenteet.

Sama sosiaalinen media on tarjonnut naisille foorumin jakaa kokemuksiaan sijainnista riippumatta. Mitä enemmän saan tietoa siitä, miten edelleen - vuonna 2026 - nainen on kaikkialla toisen luokan olio, sitä raivostuneemmaksi tulen.

Itsehillintä ja vastuu omista teoista. Sanoisin että nämä kaksi asiaa voivat muuttaa maailman turvallisemmaksi naisille ja lapsille.

 

 

EDIT ja PS: ... nämä kaksi asiaa voivat muuttaa maailman turvallisemmaksi naisille ja lapsille - kaikille.

 

 

 

 

 

Mikrotason uutiskatsaus

 Tätä vuotta on kestänyt kohta 12 kokonaista päivää, eikä ole oikein muuta hyvää sanottavaa kuin se, että päivä on jo selvästi vähän pidentynyt. Kaikki muu tapahtunut saa viime vuoden näyttämään onnistumisten sarjalta. Puhun nyt globaalilla tasolla.

 

 Näin mikrotasolla Turun pohjoispuolella kaikki sujuu juuri nyt ihan ok, hyvien ja huonojen asioiden vaihteluväli on normaali. Muutamia kivoja juttuja voisin tähän kirjata. Niistä yksi on yllätysjoululahja mieheltäni Arskalta. Löysimme vuoden 2019 Rooman matkalla vahingossa ihanan kaupan Polvere di Tiempo - Ajan hiekat. Luulin, että se oli tyystin lakannut olemasta, mutta Arska otti sähköpostilla yhteyttä omistajaan ja sai tilattua kuvassa näkyvän mahtavan muistikirjan. Siinä on pehmeät nahkakannet ja siitä tulee jatko vuonna 2016 aloittamalleni päiväkirjalle. Sekin on kaunis kirja, mutta sisältö on pelkkää menetystä ja koronaa, enkä 10 vuoden jälkeen halua enää kirjoittaa siihen, vaikka siinä vielä tilaa onkin.

 

Polvere di Tiempo

 Toinen yllätys tuli työnantajalta. Olen itsekseni ja kenellekään kertomatta jo vuosia haaveillut Sauson käsineistä. Ilahduin ihan karmeasti, kun tämän vuoden lahja toteutti juuri tämä salaisen haaveen!

  

Sauso

 Valitsin ajattomat mustat silkkivuoriset hansikkaat, joissa on hieman normaalia pitempi varsi. Aion ommella nämä itseeni kiinni, etten ikinä hukkaisi niitä. Hansikkaat ovat kuin toinen nahka, ne tuntuvat todella mahtavilta enkä luovu niistä koskaan. Täytyykin lisätä testamenttiin lause, että Timmu pitää haudata hanskoineen.

 

Nahkahansikkaat, silkkivuori.

 Huomenna alkaa taas Espanjan opiskelu. Syksyn ryhmästä aika moni varmaankin jatkaa. Se on kiva juttu, koska ehdittiin jo vähän tutustua toisiimme. Mitään en kyllä osaa sanoa espanjaksi ilman kirjaa ja muistiinpanoja. Ehkä kieli siitä pikkuhiljaa aktivoituu.

 

Ikean muovikukka kukkii jo olohuoneessa.

 Aurinko paistaa. Se on hyvä juttu. Valo auttaa kestämään tyhmiä ja kauheita uutisia. Pitää vaan muistaa ulkona käyttää aurinkolaseja, ettei uusi silmä kärsi. Siitä voin sentään huolehtia. Millekään muulle tässä maailmassa en mahda mitään vaikka haluaisin.