Muuttomyynti

Tammi-helmikuun vaihteessa muutamme uuteen kotiin. Siitä syystä yritän epätoivoisesti tyhjentää kaappeja ja varastoja ja nurkkia. Nyt on tarjolla maalauksiani - nimenomaan tarjolla! Lähtöhinnat ovat edullisia ja vieläkin alempaa hintaa saa tarjota. 

Alla linkit teostietoihin:

Punainen kahvikuppi 90e

Unemployed & Middleaged 140e kehystetty

Elämämme mitta 145

Omakuva 130e kehystetty

S-posti tiina.alasaari (at) elisanet.fi

Politiikkaa ja synestesiaa

Art Deco -puupiirros, tekijä ja ajankohta tuntematon.

Näen numerot väreinä. Jopa niin, että numero 2 on punainen, samoin kirjain A, vaikka en ole kirjainteni värejä jaksanut koskaan kunnolla selvittää. Kirjoitin viime syksynä vahingossa "IDE2" ja kesti hetken, ennen kuin huomasin virheeni.

Kun siirryttiin 2000-luvulle, ajattelin, että siitä voi tulla aikamoinen, koska punainen on intohimon ja suurien tunteiden väri. Kaukaa haettua, kyllä, mutta ainakin viime vuosi oli täynnä hämmentäviä uusia kokemuksia ihan globaalilla tasolla. Eikä vuoden 2021 alku ole jäänyt ollenkaan jälkeen hämmentävyydessään.

Tosin en voi sanoa, että USA:n tapahtumat olisivat yllättäneet. Vaikka presidentti Trumpin sanoista ei olisi viimeisen viiden vuoden jälkeen ymmärtänyt sanaakaan, hänen kehonkielensä kertoo kaiken. Kun hän vaalikeskusteluissa käveli edestakaisin uhkaavasti Hillary Clintonin taustalla, hän vaani ja väijyi. Koko hänen kautensa kulminoituu siihen, mitä hän pohjimmiltaan on: kiusaaja, ovela, mutta  tyhmä mies. Vaikuttaa siltä, että hän on onnistunut seulomaan kannattajiinsa kaltaisiaan ja loppuja hän on hämännyt käsittämättömällä tavalla.

Vertaus Saksan sotaa edeltäviin tapahtumiin 1930-luvulla on ollut koko ajan validi. Valitettavasti.

Sipilän hallituksen aikaan olin huolissani Soinin & kavereidensa retoriikasta, ja koko hallituksen rahaa kumartavasta politiikasta. Trumpin vanavedessä asiaton käytös ja kielenkäyttö normalisoituivat ennennäkemattömällä tavalla, ja kaikki tyhmyys tuntui olevan sallittua. Se, että Sipilän kimppuun käytiin eilen, on moitittavaa ja väärin, mutta hän voi mielestäni silti myös katsoa peiliin. Valtaapitävillä on käsittämättömän suuri vastuu. He ovat esimerkkejä, heidän käytöksensä luo ilmapiirin ja määrittelee käytöksen rajat koko kansakunnalle. Sen lisäksi heidän toimensa on käyntikortti maailmalle. 

Kun kaikki on jo sallittua, on hyvin vaikeaa lähteä määrittelemäään rajoja uudelleen.

Itse haluaisin ihan ensimmäiseksi poistaa jatkuvan uhriutumisen ja mielensäpahoittamisen. Aikuisten ihmisten täytyy kestää elämää ja siihen kuuluu erilaisuuden ja eriävien mielipiteiden sietäminen. Ennen käytettiin sanoja ja tehtiin asioita, jotka nyt eivät tunnu oikeilta, mutta menneisyyden sensurointi on silkkaa natsismia. Historian muokkaamisella mieleisekseen ollaan keskellä Orwellin 1984-kirjaa, ja tuon kirjan useammankin kerran lukeneena sanon, että siihen maailmaan meistä kukaan ei halua. 

Vaikkakin globaali tilanne on tulenarka - katseet on suunnattu länteen, mutta itäänkin olisi syytä vilkuilla - nyt on myös se hetki, kun voidaan karistaa ylimääräinen ja keskittyä siihen, minkälaisessa maailmassa todella haluamme elää. Onko se viidakko, jossa vahvin voittaa vai onko se yhteiskunta ja yhteisö, jossa on muitakin arvoja kuin väkivalta ja alistaminen.

Koulu loppui

Kävin eilen koululla. Opintotoimistossa meitä oli kuusi vastavalmistunutta arteesaania. Ilman mitään juhlallisuuksia saimme tutkintotodistuksemme. Jos Covid-19 sallii, meillä on 4.6.2021 päättäjäiset. Mutta siitähän ei voi olla vielä varma.

Meillä oli silti tosi kiva päivä. Söimme vielä kerran yhdessä koululla ja kävimme sitten vähän kiusaamassa opettajaamme Päiviä. 

Kyllä tuntuu oudolta. Kahden vuoden opinnot ovat tästä hetkestä katsottuna kutistuneet muistoksi, jonka pinnalla väreilee erilaisia helmiäishetkiä. 

En olisi uskonut löytäväni niin monia ihania ihmisiä, juuri samalla tavalla vinksallaan olevia kuin itsekin olen. Tulen todellakin kaipaamaan meidän innovatiivisia ja out of every possible box -tyyppisiä keskustelujamme.

Samalla, kun yritän hahmottaa, mitä mahdollisuuksia voisin löytää työelämän puolelta, täytyy ruveta taas vaihteeksi pakkaamaan. Tämän kuun lopulla pääsemme uuteen kotiin. Tori.fi-haku käy kuumana, kun etsin sopivia kalusteita yms. kotitarpeistoa samalla, kun myyn vanhoja pois nurkista. Nyt on muuten myynnissä maalauksianikin ulosheittohintaan.

Joulun jälkeen

 

Vietimme joulun mökillä. Siellä pääsee paremmin irti arjesta kuin kaupungissa, varsinkin kun koti on nykyään myös työpaikka.

Joulupuuron hämmensin taas perinteisellä joulumuori-kauhalla. En enää muista, mistä se meille kulkeutui. Sillä on joulupuurot tehty jo parinkymmenen vuoden ajan. Eikä puurostani koskaan puutu manteleita!

Mökille ei sopinut perinteinen Mikki Hiiri -kuusi. Jätin kimalteet ja nauhat pois ja käytin vain kolmenlaisia koristeita. Eipä ole ennen ollutkaan yhtä tyylikästä kuusta. Saatan jatkaa tällä linjalla.

Lapset tutustuttivat Rummikub-peliin ja olivat sitten lievästi ärtyneitä, kun voitin molemmat kierrokset! Äidit ovat semmoisia, ärsyttäviä. 

Illalla myöhään joulupukki jätti lahjat kuusen alle. Sain pohjalaiset Iisakki Järvenpää -helakorvikset sekä uuden läppärin. Korvakorut olivat kuulemma valmistujaislahja; osoitin sisukkuutta, kun valmistuin uuteen ammattiin. Itse olen eri mieltä. Mitäs sisua siinä tarvitaan, kun saa tehdä mieleisiään asioita ja oppia uutta kaltaistensa sekopäiden seurassa! Läppäri tuli tarpeeseen, vanha on jo kovin astmaattisen oloinen.

Huomenna sanotaan sitten hyvästit erittäin ennenkokemattomalle pandemia-vuodelle 2020. En liene yksin toivoessani, että saamme pian jättää Covid-19-viruksen menneisyyteen. Rokotuksen otan heti, kun semmoinen on saatavilla.

Tammikuun aikana sanomme myös hyvästit nykyiselle kodeillemme. Korona on muuttanut tilan tarvetta niin, että Ari tarvitsee ehdottomasti oman työhuoneen. 

Kaikkein parasta on kuitenkin se, että kuljemme kohti kevättä.