Regular Rabbit by Stephen Spencer

Jossakin vaiheessa lähimenneisyydessä satuin näkemään Instassa postauksen, jonka aiheena oli tavallinen jänis. Tutustuin näin ilmiöksi nousseeseen Stehen Spenceriin, joka ryhtyi viime syksynä postaamaan - lähinnä isovanhempia varten -  sävellyksiään, joiden tarinat hän sai suoraan kolmevuotiaalta tyttäreltään.

Koska elämääni kuuluu ihanat lapsenlapset (3v ja 1v), tämä Spencerin konsepti puhuttelee. Kun lasten mielikuvitusta ei vielä mikään kahlitse ja kaikki asiat voi linkittää miten tahansa ja mihin tahansa, syntyy ainutlaatuisia tarinoita, jotka valitettavasti jäävät ajan myötä unholaan.

Spencer, säveltäjä, lauluntekijä ja musiikin teorian opettaja, osuu näillä lyhyillä tyttärensä tarinoihin perustuvilla kappaleillaan johonkin, joka koskettaa minua äitinä ja isoäitinä. Pienen tytön tarinoissa kuuluu vielä puheen opiskelu (epäsäännölliset verbit taipuvat kuin säännölliset, ja se tuo oman tunnelmansa lauluihin). Tarinoissa ja sävellyksissä on satua ja todellisuutta ja niiden ydinhenkilöt ovat pieni tyttö ja hänen vanhempansa. 

 Regular Rabbit

Kuvakaappaus Instasta

Spencer säveltää keskustelut ja säilyttää niiden tunnelman ("No that spells rabbit!" ja Funchy The Snowman: "That's just how she pees!!"). Sävellyksissä on jotakin semmoista, johon harvoin törmää: Ne ovat yhdistelmä huumoria, tavallista kotielämää, vanhempien ja lasten välistä rakkautta. Ohikiitäviä hetkiä, kuin kultaisia perhosia, jotka on tallennettu ja jaettu kaikille. Tämmöisenä synkkänä väkivaltaa ja tuhoa uhkuvana aikana näissä kappaleissa värisee ihmisyys ja inhimillisyys kuin betonin raosta esiin puskeva vihreä kasvi.

 

Kuvakaappaus Instasta, New Yorker

Spencerille on tullut ehkä yllätyksenä se, kuinka laajalle Instaan ladatut kappaleet ovat levinneet. Hänestä on tullut julkisuuden henkilö ja aivan äskettäin hän kertoi tilillään: "Hop hop hop over to your favorite streaming service and listen to “Apple Man (Living Room Version)”, the epic saga of Apple-the-Stoola the Apple Man, who lost his Apple Mom and goed to a real fairy so he could just fly. (Lyrics by my 3-year-old daughter.)"

 

Kuvakaappaus Instasta, The Guardian

 

Nämä pikkuisen tytöt tarinat soivat korvamatoina mielessäni nykyään kaiken aikaa eikä se haittaa ollenkaan. Tänään huomasin, että myös muilla on sama korvamato. 

 

sweater.weather.ceramics

Kun tuo pieni 3-vuotias on ehkä joskus itse äiti, voin vain kuvitella, miltä silloin tuntuu kuunnella näitä isän tallentamia hetkiä menneisyydestä. Silloin hän näkee itsensä omien lastensa kautta ja pääsee kokemaan jotakin harvinaislaatuista: Oman itsensä pikkuisena tyttönä.

 

And we flied away...

I love you twenty sixty times