 |
| Tinzku ja Nacce |
En ole koskaan ennen ollut ystävän hautajaisissa. Tänään sekin tilanne muuttuu. En silti pysty käsittämään, että Hanna, joka oli selkeästi määrätty elämään pitkä elämä semmoisena topakkana kuivankesänorava-mummelina noin 90-vuotiaaksi, makaa kuihtuneena arkussa, puettuina lempifarkkuihinsa ja villasukkiin ja että hän ei enää ole täällä.
Vaikka onkin.
Koko ajan.
Facebook ehdottaa, että mensimme yhdessä erilaisiin tapahtumiin. Whatsupissa Hannan nimi ja numero tulevat vastaan. Eri paikat Turussa ovat täynnä muistoja 40 vuoden ajalta. Hanna on kaikkialla, mutta samalla ei missään.
En ymmärrä. En käsitä.