13 huhtikuuta 2014

Perjantai-ilta Pariisissa

Perjantaina satoi. Jos olisi yhtäkkiä pitänyt arvata vuodenaika, olisin veikannut marraskuuta. Se ei kuitenkaan haitannut, ennemminkin päinvastoin. Tuntui kuin sääkin olisi luonut puitteet, joissa pieneen pariisilaiskahvilaan ahtautuminen muiden ihmisten kanssa kuului asiaan.

Selfie - me ollaan ajan hermolla!
Ari ei kärsi vaan häntä häikäisee jokin valo.
Tai niin hän ainakin väitti.
Voltairen omistajat Teija ja Jean-Pierre Frigo tarjosivat ihanaa suklaakakkua ja hyvää kahvia. Tarjoilu kuului kymmenen euron sisäänpääsymaksuun, joka oikeutti myös kuulemaan illan kohokohtaa - chansoneja. 

Jean-Pierre Frigo
Nuoret naiset Sandra Wallin (laulu) ja Josefin Sundström (piano) eli Sandy and the Sun esittivät mm. Piafin ja Brelin sävelmiä sekä Zazin tuotantoa. Vaikka en oikein pidä siitä, että naisista puhuttaessa arvostellaan ulkonäköä, en voi olla sanomatta, että he olivat kumpikin kovin nuoria ja kovin kauniita ja suloisia. 
Minuun teki vaikutuksen Sandran todella upea ääni, lähes virheetön ranskalainen aksentti sekä todellinen eläytyminen musiikkiin. Josefinin piano tuki Sandraa loistavasti, mutta Sandran eittämätön valovoimaisuus piti meidät kaikki otteessaan. Ehdottomasti paras tulkinta omasta mielestäni oli Edith Piafin La foule. Oli kerrassaan hämmentävää nähdä, mikä eläytymisen voima keijukaismaisesta Sandrasta loisti. Tulkinta oli todella erinomainen ja mieleenpainuva. Jonkin verran esityksen taso vaihteli, koska esiintyjät eivät (vielä) ole ammattilaisia. Mielestäni Sandralle ranska on paljon luontevampi laulukieli kuin englanti. Suosikeikseni nousivat edellä mainitun lisäksi myös raikas Zaz'n La Pluie sekä Piafin Dans ma rue. Niissäkin Sandra ja Josefin onnistuivat erinomaisesti.

Kaiken kaikkiaan ilta oli menestys. Koko konsepti osui nappiin ja vaikutti siltä, että jokainen kahvilassa oli todella hyvillään. Ari ja minä olimme äärettömän tyytyväisiä siihen, että saimme itsemme liikkeelle ja kuulimme tämän mahtavan esityksen. Meitä miellytti myös tietty klubikeikkamaisuus, johon Suomessa harvoin törmää. Uskon ja toivon vilpittömästi, että näistä lahjakkaista nuorista naisista kuullaan vielä! Haaveilenkin, että voisin järjestää taas kotonamme juhlat ja että saisin nämä kaksi lahjakasta naista esiintyjiksi. 

PS.
Ottamieni kuvien laatu on jälleen harmillisen kehno. Lumia ei aina toimi hämärissä sisätiloissa parhaalla mahdollisella tavalla.