Vuoden sisällä on ollut useita menetyksiä lähipiirissä. Viime lauantaina päättyi yksi elämä. Ihminen kuin hieno koruommel tuli matkansa päähän Turun Karina-kodissa.
Näen hänet uuden elämänsä kynnyksellä. Hän seisoo eteisessä ja vilkutan hänelle. Sanon, että nähdään.
Ei nähty.
Loppu tuli nopeasti ja alle vuosi miehensä kuolemasta oli hänen vuoronsa lähteä.
Kirjoitin viime toukokuussa:
"Kummityttöni Vilma oli tehnyt muistotilaisuuteen kauniin ja koskettavan elokuvan Ukkipapastaan Reiskasta ja mummistaan Sagasta sekä monisukupolvisesta perheestä. Elokuvassa Vilma sanoo: "Tiedän, että sun lämmin halaus odottaa mua asemalla." "
Isäni hautaristissä lukee "Jos lähtisin matkalle..."
* * *
Kävin alkuviikolla katsomassa äitiäni. Hän on käymässä kovin hauraaksi, mutta kulkee kulkee kulkee kaiket päivät silti rollaattorinsa avulla edestakaisin hoitokodin käytävää, sitkeästi, vaikka väsyttää.
Hän kertoi, että haluaisi nähdä äitinsä.
Toivon, että hänen toiveensa toteutuisi pian. Olisin itse valmis päästämään irti hänen kapeista sinertävistä käsistään, että hän voisi liukua rauhaan.