Kesäkuun 20. päivänä meillä oli viimeinen tapaaminen Kirjan talolla. Neljätoista tapaamiskertaa tuntui syksyllä paljolta, nyt tuntuu että ne lensivät ohi. On suuri etu päästä ryhmään, jossa lähtökohtaisesti ymmärretään kirjoittavan ihmisen olemusta, henkistä rakennetta, olemassaoloa. Voi alkaa suoraan keskustella sisällöstä tarvitsematta kertoa, miksi ja miten. Uskon, että kaikissa meissä on luovuutta, kaikilla ei vain ole onnea saada vahvistaa sitä itsessään.
Kurssi on loppu, mutta työ vasta edessä. Olen saanut ohjeita ja ideoita ja valtavasti positiivista, kannustavaa energiaa niin kurssilaisilta, ohjaaja-Jussilta kuin myös muutamalta muulta, joille olen antanut käsikirjoitukseni luettavaksi. Olisi löydettävä rankka itsetunto, usko ja into kirjoittamiseen. Ei mitään tekosyitä, ei sijaistoimintaa, näennäiskiireitä. Tänä kesänä on tehtävä koulun etätehtävät ja kirjoitettava. Amen.