Olen diagnoosista saakka ajatellut - ja maininnutkin sen - että käyn töissä ja siinä sivussa puolihuolimattomasti vihellellen saan vähän syöpähoitoja.
Joo ei.
Otin siis sairaslomaa sen verran kuin lääkäri suositteli eli vuoden loppuun.
 |
| Kukka |
Kävin 1.7. TYKSissä saamassa ensimmäisen annoksen Doketakselia. Siinä tylsimmältä tuntuu, kun kanyyli laitetaan. Esilääkitys ja hoidon jälkeinen lääkitys tulevat siihen lisänä. Samoin valkosolupiikki.
Varsinainen hulina alkaa sitten, kun kortisonilääkkeen ottaminen loppuu. Menee viikko, kun ei voi oikein muuta tehdä kuin vaeltaa, maata, valittaa ja ehkä kiroillakin itsekseen. Muun lääkityksen lisänä on maksimimäärä Buranaa ja Panadolia, pahoinvointilääkkeet jne. Toiveena on että saa nukuttua. Silloin ei tunnu kurjalta.
Mutta sitten, pikkuhiljaa, tulee eteen päivä, kun tuntuukin melkein normaalilta. Tosin makuaisti on aivan häiriintynyt eikä juuri muu kuin vesi- ja hunajameloni maistu hyvältä. Kerään tässä kokemuksia jatkoa varten, löytyiskö jotain muutakin, mikä ei maistuisi eltaantuneelta kalanmaksaöljyltä tai pullataikinalimpparilta kuten cocis.
 |
| Sytostaattii, lähihoitaja ja tukka päässä. |
Halusin tai en, otan nyt niin kuin aina ennenkin eteen tulevat tapahtumat kokemuksina. Niissä on henkilökohtainen fyysinen ja psyykkinen puoli, mutta myös osa minusta tarkkailee, mitä milloinkin tapahtuu. Miten, missä, miksi.
Juttelin eilen työkaveri-ystäväni Eijan kanssa siitä, että ihan kaikki eivät välttämättä osaa kohdata sairastunutta. Muistan itsekin parikymppisenä menneeni aivan kauhusta lukkoon, kun sain kuulla että eräs kavereistani oli sairastunut syöpään. Oma näkemykseni on, että ei se ihminen siitä muuksi muutu. Sairastaminen on raskasta ja vain toinen syöpäpotilas voi aavistella, miltä juuri sen sairastaminen tuntuu. Arki jatkuu silti, asioita tapahtuu, vitsit naurattavat, huonosti hoidettu poliittinen päätäntävallan käyttö ketuttaa niin h-lvetisti, tulee seurattua sarjoja, pestyä pyykkiä, maksettua laskuja ja sen semmosta. Onhan selvää, että jos mikä tahansa sairaus vie oikein huonoon kuntoon, ihmisen koko keskittymiskyky kohdistyy hengissä pysymiseen tai hoidoista selviämiseen. Mutta esim. kaltaiseni sairastelijan, jolle on kuitenkin annettu hyvä ennuste, voi kohdata niin kuin aina ennenkin. Jossei tykkää, voi siirtyä tien toiselle puolelle, muussa tapauksessa saa tulla juttelemaan.
Tällä hetkellä jännittää, miten käy hiusten kanssa. Sytostaattihoidot yleensä vievät hiukset päästä kahdessa viikossa. Nyt on 13.7. ja tukka on yhä päässä. Vanha luokkakaverini, Eija hänkin, kertoi että häneltä tukka ei lähtenyt. Elättelen toiveita, että ehkäpä jospa kuitenkin mahdollisesti...
Seuraava hoito on 22.7.