Eilinen oli meille miniloma Helsingissä. Joimme ukkosta enteilevässä tuulessa ja auringonpaisteessa lasilliset Maya-ravintolan terassilla. Paikka oli mukava, mutta emme uskaltaneet vetäistä tulista ja maustettua ruokaa ennen keikkaa. Sateen uhan kasvaessa siirryimme Casa Largoon, sillä aikaa Stingin keikan varsinaiseen alkuun oli runsaasti. Saimme siellä erinomaista palvelua, se pitää ihan erikseen mainita. Saimme myös hyvää ruokaa nopeasti, vaikka paikka oli aivan täynnä.
Stingin - ja alunperin The Policen - musiikki on kulkenut mukanani koko elämän ajan. Vuonna 2006 häissämme tanssimme Stingin The Fields of Gold'n tahtiin uudessa kodissamme Liedossa. Näimme Gordon Sumnerin Pori Jazzeilla vuonna 2006, mutta eilinen keikka oli selkeästi intiimimpi ja klubimaisempi kokemus, huolimatta isosta yleisöstä. Sää suosi loppujen lopuksi, vaikka ukkosen ja kovien puuskien mahdollisuus oli suuri. Yleisö koostui entisistä nuorista, jotka keskittyivät kuuntelemaan, elämään ja laulamaan tuttua musiikkia. Kaltaiselleni väkijoukkoja inhoavalle nyhjöttäjälle massatapahtumat ovat kauhistus. Olin silti, ja olen edelleen, todella iloinen eilisestä kokonaisuudesta. Äänentoisto oli loistava ja Sting hymyilevällä ja jammailevalla tuulella. Myös yleisö arvosti hänen taitojaan, kuten myös muiden bändin jäsenten, jotka saivat omat tähtihetkensä keikan aikana.
Arin kanssa sovittiin, että ensi kerralla kutsutaan Sting meille kotiin keikalle.
Jee jee.
 |
| Shape of My Heart - Fileds of Gold - Fragile... |