Meidän uudessa kodissa on pieni puutarha. Isompi kuin vanhassa, mutta pieni se on silti. Sitä reunustaa korkea, yli 2-metrinen pensasaita, ja siitä syystä se on kuin yksityinen semi-salainen puutarha. En osaa nyt heti sanoa, mistä pensaista aita koostuu. Puutarhassa on kuitenkin kaksi nuokkusyreeniä ja yksi jasmike.
Ruukkuihin ostin violetteja kukkia, pelargonioita ja muita, joitten nimiä en muista. Kävin myös jokunen viikko sitten puutarhalla ostamassa belliksiä, koristeheiniä, neilikkaa ja maksaruohoa. Kaikkien oikeat nimet ovat lappusissa, joihin en nyt pääse käsiksi.
Samapa tuo. Kanankakka, aurinko ja kasteluvesi ovat pitäneet Lepaan punaisen karviaispensaan ja valkean pionin hengissä. Toin mökiltä lisää belliksen siemeniä, ja nekin ovat jo itäneet. Joskus, kun lapset olivat pieniä ja olin heidän kanssaan kotona, jaksoin hoitaa isompaakin puutarhaa. Siellä oli perinneruusuja ja muita kivoja juttuja. Nyt riittää tämä pieni piha ja pieni kukkamaa, johon todennäköisesti olen istuttanut taimet kuitenkin liian tiuhaan, vaikka yritin sitä välttää.
Helteet jatkuvat. Itse tykkäisin vähän vähemmästäkin lämmöstä. Monille ikäihmisille tämä on piinallista aikaa. Käyn katsomassa tänään äitiäni, jonka kodissa on jatkuvasti yli 30 astetta lämmintä. Täytyy keksiä asiaan ratkaisu.