 |
| Syysleimu |
Jaksan taas kirjoittaa minipuutarhastani - se vaan on niin ihana. Kun istun aamuauringossa kahvikuppi kädessäni korkean pensasaidan suojaamassa miniparatiisissani ja katselen kukoistavaa miniperennapenkkiäni, olen jättimäisen iloinen. Imen itseeni aurinkoa ja luonnon kauneutta hetken aikaa, ennen kuin aloitan työt ja otan vastaan sen kaiken muun, mitä kukin päivä tuo tullessaan.
Kestokykyni on aina ollut sangen vahva. Sekään ei ole murtumaton, olen sen muutaman kerran kokenut, ja kaikuja menneestä kannan mukana lopun elämääni. Vastoinkäymiset eivät lopu ennen kuin elämä loppuu. Tämäkin aamu sen taas osoitti todeksi.
Siitä suurempi merkitys on kaikella sillä, mikä tässä lähelläni on käsinkosketeltavan, silminnähtävän ja sydämellä koettavan hyvää.
Yksi kukkiva syysleimu aamuauringossa kantaa pitkälle.