13 toukokuuta 2026

Sähkömiehiä, muistisairaita, diagnooseja ja muuta hulinaa

Kaikenlaista tapahtuu, mutta arki ja elämä jatkuu silti. Tuon Parkinmäen suhteen olen nyt tehnyt sen, minkä olen voinut. Me tavalliset ihmiset ollaan todella monessa asiassa samanaikaisesti heitteillä ja viranomaisten armoilla. Minne me voitaisiin nyt sijoittaa äiti? Naapurissamme oleva Mäntymäen palvelutalo on ihan samanlainen kuin Parkinmäki. Meillä on epäempaattinen hallitus, jonka mielestä kaikki on kivasti. Petteri Orpo sanoi, että suomalaisilla menee hyvin: ihmisillä on rahaa pankissa ja hyvä mieli. Varmasti joillakin on. Joillakin ei ole. 

Jos meidän hyvinvointiyhteiskunta on menossa vanhusten osalta varastointi-yksiköitten suuntaan, on se kumma että eutanasia-asia ei etene! Kukaan ikäisistäni ei missään nimessä halua joutua tuohon "hoivaputkeen" eikä sinne olisi laitettu äitiäkään, mutta muistisairasta ei voi hoitaa kotona. 

En pääse siitä ajatuksesta, että olen todellakin pettänyt äitini luottamuksen juuri sillä hetkellä, kun hän on hauras ja avuton. En tiedä mitä pitäisi tehdä.

 

Viikonloppuhommia

Samana päivänä kun luin tuon Parkinmäki-jutun Iltasanomista, sain itseäni koskevia terveysuutisia. Niitten hoitamisessa taitaa mennä koko kesä. Kun on elänyt yli 60 vuotta, on selvää että taisteluarpia tulee eikä terveydentila välttämättä kohene. Parasta ennen päivä meni jo ajat sitten, mutta toivottavasti viimeiseen käyttöpäivään olisi vielä aikaa. Haluaisin ehtiä olla muutaman vuoden eläkkeellä ja maalata. 

Kotoperäinen sähkömies

Mutta kuten sanottu, arki ja elämä jatkuu. Viikonloppuna meillä oli mökillä kaiken remppaamisen keskellä hulinaa. Veli vaimonsa kanssa tuli kahville ja meillä riitti juttua moneksi tunniksi. Siihen kirsikaksi kakun päälle saapuivat lapsenlapset Tiuhti ja Viuhti vanhempiensa kanssa syömään Ari-paapan grillimakkaraa ja konttaamaan ympäri pöydänjalkoja.

 

Liesi

Maailmassa parasta on se, että on lähipiiri. Se lähipiiri joka konttaa lattialla ympyrää ja sitten ne muut, osa on sukua, osa ei, mutta yhtä kaikki läheisiä, tärkeitä, mukana iloissa ja suruissa. Niin kuin lauantainakin: kahvia, lasi viiniä, pikkuisen Limoncelloa, keittiön pöytä ja monta sukupolvea. Pidän tätä onnistumisena elämässäni ja olen siitä kiitollinen.

 

Kamat kaapissa