Viime viikolla tein kaksi Helsingin matkaa. Ensin oli tiimipalaveri, jossa käsiteltiin mm. poikkeusoloista johtuvan kattavan etätyökauden päättymista ja siirtymäkauden haasteita. Tämä ei niinkään koske minua, sillä työsuhteeni on vakituisesti etäinen - kuten varmasti olen jaksanut useaan otteeseen mainita.
Viime perjantaina puolestaan oli firman järjestämä rapujuhla. Sitä varten olin varannut huoneen vanhasta tutusta majapaikasta eli Hotelli Annasta. Olen käyttänyt sitä vuodesta 1998. Tällä kertaa sijainti oli todellakin erinomainen. Juhlat pidettiin Iso-Roballa Astoria-salissa, joten matka hotellin ja juhlatilan välillä oli minuutin mittainen.
Rapukattaus meille n. 60:lle oli kaunis ja kutsuva. En ole kovinkaan ammattimainen ravunsyöjä, joten koin hieman huonoa omaatuntoa ja helmiä sioille -fiilistä, koska en osannut täysin hyödyntää rapuja. Tarjoilu jatkui myöhemmin absoluuttisen jumalaisella lämpimällä ruualla eikä jatkossakaan ollut valittamista.
Seura oli parasta A-ryhmää, meidän tiimi on hitsautunut hienosti yhteen. Tutustuin moniin uusiin työkavereihin jutustelun merkeissä ja ilman maskia. Sekin oli pitkästä aikaa uusi kokemus.
 |
| Kuva Google kuvahaku |
En juurikaan kärsi alkoholin jälkiseurauksista, mutta niinpä vaan seuraavana aamuna muistin taas sangen täsmällisesti, kristallinkirkkaasti ja kouriintuntuvasti, miksi erilaisten alkoholien sekaisin juominen on epäviisasta. Varsinkin se viimeinen Aperol Spritz Eijan kanssa, kun kello löi Tuhkimohetken, olisi saanut jäädä nauttimatta.
Selvisin kuitenkin junaan ja kotiinkin kunnialla. Joudun taas kerran harkitsemaan, kuinka usein tässä iässä ihminen kykenee moiseen suoritukseen. Ja täytyykö edes kyetä? Jos vaikka opettelisi käyttäytymään arvokkaasti, vähän niin kuin Downton Abbeyn Violet-serkku...
 |
| Kuva Google kuvahaku |