Eilen vähän ennen puoltapäivää tapasimme veljeni kanssa Kauppatorin Nordeassa. Edunvalvojina hoidimme päätökseen äidin kodin kaupat. Kun kaikki oli valmista, istuskelin torilla jääteen äärellä hetken aikaa ja nautin kesäisestä auringonpaisteesta. En ole oikeastaan uudistunutta toria ehtinyt millään tavalla vielä kokeakaan ennen tätä. Pöytääni istui tyylikäs vahempi rouva ja juttelimme pitkät tovit.
Kehitin itselleni päivän mittaan päänsäryn, todennäköisesti asuntokauppoihin liittyen. Myyntiprosessi sinällään oli kaiken taustalla stressi, joka nyt saatiin päätökseen. Ja kun pitkäaikainen stressi lakkaa, ihminen usein reagoi fyysisesti. Niin nytkin.
Mikään ei kunnolla valmista ihmistä siihen hetkeen, kun vanhempien toimintakyky lakkaa. Isäni kuolema vuonna 1993 oli sitä edeltävästä sairastamisesta huolimatta äkillinen shokki. Tieto syövästä, sairaus ja kuolema seurasivat toisiaan parissa kuukaudessa. Äiti hoiti kuolemaa seuraavat monet tahtävät.
Nyt olemme veljeni kanssa tilanteessa, jossa yritämme koko eletyn elämämme pohjalta hoitaa äidin asioita niin hyvin kuin osaamme.
 |
| Ihana parveke |
Olimme jo ennen asuntokauppojen toteutumista sopineet, että Ari ja minä sekä veljeni ja vaimonsa pidämme perinteisen lomatapaamisen. Söimme jokirannassa kalaa ja uusia perunoita ja salaattia. Jälkiruoka oli melkein liian hyvää: - mansikoita, kermavaahtoa ja maailman parasta marenkia. Jatkossa ei muu kelpaa kuin
Uudenkaupungin marenki.
 |
| Oikeassa yläkulmassa Vilman ja Tiinan kultaustapaamisen lopputulos eli Vilman maalaus Unelmasade. Ja sitten sitä marenkia....!!!! |