Aamulla puoli seitsemän juna vei Helsinkiin. Agendalla oli valokuvaus uusittuja yrityssivuja varten. Valokuvaajan lisäksi paikalla oli myös stailaaja, joka välineillään hioi terävimmät särmät kasvoista ja hiuksista. Nyt me kaikki odottelemme jännityksellä, miltä kuvat näyttävät.
 |
| Asematunnelmia |
Muu osa päivää oli työtä ja sosiaalista kanssakäymistä. Kävimme lounaalla Gresassa. Tämä oli minulle toinen kerta. Ruoka oli, jos mahdollista, vielä parempaa kuin ensimmäisellä kerralla. Pilvenkevyttä ihanaa perunamuusia, puolukoita ja pitkään kypsytettyä lihaa kastikkeessa. Nämä ja muut seisovan pöydän antimet olivat niin mahtavia yhdessä, että sanoin lähtiessäni perustavani näille uskonnon.
 |
| Selfie: Tiinalla on meikkiä. |
Eilen sain myös soiton työterveydestä. Kävin viime torstaina silmälääkärillä ja siellä epäilykseni osoittautuivat paikkaansa pitäviksi. Oikeassa silmässä oleva kaihi oli heikentänyt näkökykyä sen verran, että se selitti, miksi näyttötyö (jota työni 99-prosenttisesti on) oli muuttunut niin työlääksi. Maanantaina sain maksusitoumuksen hoitoa varten ja eilen sovittiin käynti ensi viikon maanantaiaamuksi. Tapaan leikkaavan lääkärin ja sitten sovitaan varsinainen leikkausaika. Toimenpide tehdään todennäköisesti vielä kuluvan kuun aikana.
On selvää, että aika kovasti kyllä jännittää. Ihmisen kaikki aistit ovat tärkeitä, mutta umpivisuaalisena ihmisenä ajatus siitä että en näkisi, on todella pelottava. Mutta kuulin myös, että tämä lienee maailman yleisin leikkaus, joten täytyy lakata ajattelemasta asiaa. Olis nimittäin TODELLA mahtavaa, jos näkökyky paranisi.