Sain runsas viikko sitten semmoisen neuvon, että seuraavien viikkojen aikana pitäisi keskittyä löytämään jälleen ilonaiheita elämään. Olen pyrkinyt toimimaan saamani ohjeen mukaisesti.
Veljeni vaimon äiti Saga, joka jäi keväällä leskeksi, muokkaa pikkuhiljaa kotiaan itselleen sopivaksi. Hän kysyi, voisinko päällystää uudelleen ruokapöydän tuolit. Kyseessä on ns. lätkät eli pelkät istuintyynyt.
Ajattelin, että työ onnistuu meillä kotona. Arilla on sähkönaulain, jolla aioin työn tehdä. Eihän siitä mitään tullut. Suoraan sanottuna on vaikea ymmärtää, mihin sähkönaulainta edes tarvitaan, se on heppoinen työkalu. Onneksi pääsin Elisan (Verhoomo Tocklin) verstaalle ja sain käyttää paineilmanaulainta.
Tuuletin istuimia kokonaisen päivän merituulessa. Ari auttoi imuroimalla lätkät. Lisäsin 100-grammaisen vanun yllättävän hyväkuntoisina pysyneitten vaahtomuovien päälle. Saga oli hankkinut kankaan, jolla eilen verhoilin lätkät. Olihan se vähän jännää, edellisen kerran verhoilin puolitoista vuotta sitten. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan kelvollinen.
Saga ilahtui uudistuneista tuoleistaan. Minä ilahduin, koska Saga ilahtui.