En oikeastaan ollenkaan tiedä, mistä tämä korujentekemishurahdus iski. Kävi vähän niin kuin villasukkien kanssa että kun on kerran aloittanut niin miksi ihmeessä lopettaisi. Aluksi, muutama viikko sitten, kelpasi helmi kuin helmi. Ei kelpaa enää. Muovihelmillä oli hyvä harjoitella ja kirjontahelmillä (siemenhelmet) myös, koska jälkimmäisiä sattui olemaan jemmassa. Mutta oikeasti haluan tehdä ihan oikeita koruja. Semmoisia, joita aikuinen voi käyttää vaikka töissä.
Kaivoin eilen taas jemmojani (niitähän riittää), sillä olen varma, että jossakin on hematiittihelmiä rikkoutuneesta rannekorusta. Jossakin on myös sadan vuoden takaa japanilaiset puna-valkoiset käsinmaalatut posliinihelmet, mutta MISSÄ? Ne haluaisin löytää sillä en varmasti ole niitä heittänyt pois. Kunhan vaan keksisin mikä on mielestäni joskus ollut "varma paikka".
 |
| Sunnuntain työn tulos |
Jos horoskoopit ja uskomukset eivät kiinnosta, ei kannata lukea pitemmälle. Itse olen sitä mieltä, että hyvissä asioissa kannattaa antaa plasebo-vaikutukselle mahdollisuus. Siksi olen tehnyt tyttärelleni, jota synnytys jännittää, korun jonka pitäisi lievittää kaikkea stressiä ja murhetta ja negatiivisia asioita. Olen melko varma, ettei hän korua halua, mutta aina voi yrittää.
Itselleni olen tehnyt rannekorun ja kaualakoru on tekeillä. Muitakin koruja on mielessä. Lokakuun viidentenä menemme kummityttöni Vilman kanssa korukurssille. Olimme toisistamme tietämättä alkaneet korujen tekemisen ja toivomme, että kurssi auttaa saamaan koruista kestäviä ja viimeisteltyjä.
Lisää tietoa korukivistä Helmikauppa.comin sivuilta.
 |
| Äidin keramiikkahelminauha odottaa lukkoa. |