Tänään ruokatunnilla ajelin ihanassa lokakuisessa auringonpaisteessa tuntikausia kestäneen (oikeasti 20 minuutin) matkan Majakkasairaalaan tapaamaan vuorokauden ikäistä tyttärenpoikaani. Aurinko todellakin paistoi pilvettömältä taivaalta ja ruskan värit hehkuivat kerrassaan upeasti.
Hölmistynyt mummeli tallentui kameraan hississä. Kyllä jännitti!
Ehdin juuri vierailulle vastasyntyneitten teholle, ennen kuin perhe siirtyi synnyttäneitten osastolle perhehuoneeseen. Pikku-Eevertin happiviikset oli poistettu jo yöllä. Kaikki olivat sen verran toipuneet, ettei tehostettua tarkkailua enää tarvita.
Vauveli tuhisi unohtumattoman ihanasti nukkuessaan 45 minuuttia sylissäni. Me tultiin oikein hyvin juttuun jo nyt, ja varmasti vielä paremmin kun aika kuluu.