Työhuoneeni uudelleenjärjestely ja konmaritus/kuolinsiivous ei suinkaan ole vielä maalissa. Syitä on useita:
a) Vaikka tiedän, etteivät lapseni arvosta ollenkaan samaa roinaa kuin minä, en voi silti vielä luopua kaikista muistoistani, koska tunnen olevani hyvinkin elossa. Ainakin vielä tänään.
b) Luovassa työssä ei voi ikinä tietää, mikä on tarpeellista. Kaikki askartelu-paskartelumateriaali on nyt käyty läpi, ja jäljelle jääneen kaman lajittelu ja säilöntä on hermostuttavan pitkäpiimäistä hommaa.
c) Välillä pitää käydä suurta harkintaa käyttäen Ikeassa. Hain sieltää tuon kärryn apupöydäksi ja kokosin sen lauantaina ihan itse. En halunnut piinata asialla ikeavihamielistä syntymäpäiväsankaria.
d) Muut syyt: - Ei jaksa, ei ehdi, ei viitsi, välillä pitää fiksata uusittavaa eteistä. Sekin on ihan kohta valmis.
Vaikkei siltä näytä, kuvassa oleva kasa on jo lajiteltu. Olin ajatellut vaihtavani kaikki Kallaxin laatikot valkoisiksi, mutta saattaa olla, että alariviin käytän kuitenkin olemassaolevia mustia enkä annakaan tyttärelleni kahta valkoista Dröna-laatikkoa (hän saa Pikku-Eeverttiä varten vain ne mustavalkopilkulliset). Niitten avulla selviäisin ilman seuraavaa Ikea-visiittiä. Kun ajatus kuitenkin oli, että uutta hankitaan mahdollisimman vähän.
Sitten ei tarvitsekaan kuin viedä prosessista seuloutuneet ei-roskat ja ei-mennyt-torissa-kaupaksi-tavarat kierrätyskeskukseen. Niitä on onneksi tosi vähän. Paitsi se yksi Trofast, jota edelleen myyn 15 eurolla Torissa.
Ostakaa nyt se hyvänen aika!!
PS. Jos joku tarvitsee katkenneita tuohuksia, niitä olisi täällä kourallinen.