Meidän Ari, tuo oman elämäni Bätmän, juhli viikonloppuna synttäreitään. Keksin antaa ns. aineettoman lahjan (mukana vähän ruokaa ja juomaa) eli parisenkymmentä ystävää kokoontui lempipaikkaamme Tiirikkalaan yllättämään päivänsankarin.
 |
| Ari oli ainoa, joka sai kakkua. Pienestä suklaaleivoksesta riitti silti monelle. |
Pidin lyhyen puheen, alla muistinvarainen toisinto:
"Kivaa nähdä teidät täällä! Mahtavaa, että näin monilukuisesti jaksoitte lähteä meitä ilahduttamaan!
Tämä Ari tässä on mun elämäni Bätmän.
Jos Kirkkonummi on hukassa matkalla hautajaisiin yhdessä äidin ja tyttären kanssa, Ari neuvoo kärsivällisesti puhelimitse.
Kun avaimet unohtuvat Helsingin junaan, Ari toimittaa Turun päähän vara-avaimet, että pääsen autolla kotiin (vaikka hän on siis itsekin lähdössä reissuun).
Kun jätän autoni parkkiin eikä sovellus toimikaan, Ari auttaa kärsivällisesti puhelimitse.
Ari auttaa aina, en tulisi hetkeäkään toimeen ilman häntä. En myöskään voisi toivoa parempaa kaveria elämän seikkailuihin. Toivottavasti niitä tulee vielä paljon!
Paljon onnea ja monia ihania yhteisiä vuosia!"
Sitten juhlistettiin tilannetta kohottamalla malja ja sen jälkeen sekakuoro esitti laulun Paljon onnea vaan.
Kaukaisimmat yllätysjuhlijat tulivat Seinäjoelta saakka. Nuorin juhlija oli Pikku-Eevertti, joka ei todellakaan halunnut hymyillä mummullensa.
Totesimme Arin kanssa, että tässä iässä brunssi on paras hetki juhlia. Oli sitten koko loppupäivä aikaa toipua!