Ranskalaisten Goscinnyn ja Uderzon Asterix-sarjakuvat ovat olleet osa elämääni niin kauan kuin muistan. Nyt yöllä valvoessani juolahti mieleeni Asterix ja riidankylväjä vuodelta 1970.
Eräänä päivänä tuttuun kylään saapuu pieni käppänä, joka ensi töikseen saa puhekuplat vihertymään. Itse sarjakuvateos on nerokkaasti tehty. Se on täynnä tapahtumia ja saa yhä nauramaan.
 |
| Kuvankaappaus netistä, en omista tekijänoikeuksia. |
50 vuotta myöhemmin nauru loppuu kuitenkin kuin seinään. Jokin tulee liikaa iholle. Tarina on edellen loistava, mutta se muistuttaa liikaa nykyhetkeä.
2010-luvulla meille rantautui uudenlainen poliittinen kulttuuri. Politiikka lakkasi olemasta yhteisten asioiden pitkäjänteista ja suunnitelmallista hoitamista. Siitä tuli näppärimpien rääväsuiden stand up -näyttämö, jolle some tarjosi venuen.
Ominaista puheelle oli, ettei se johtanut mihinkään. Se kierrätti tyhjää ilmaa, pahansuopia vitseiksi naamioituja iskulauseita, törkyä vastapuolesta vailla minkäänlaista tarkoitusta parantaa valtion ja kansalaisten elämää. Se toimi itsensä kunniaksi muitten kustannuksella.
Voisin nimetä henkilöitä, jotka ottivat tämän omakseen, mutta kyllähän me kaikki tiedämme, miten tähän on tultu.
Putinin trollit ja populistit puhaltavat yhteen hiileen kaikkialla. He saavat kansalaiset kaivautumaan poteroihinsa toisiaan vastaan. Valtio, joka on sisältä riitaisa, ei ole voimakas ulkoisia vihollisia vastaan. Väitänkin tässä, että jokainen maahanmuuttajia ja sukupuolivähemmistöjä syrjivä, varallisuuseroja kasvattava, misogyyni ja etenkin lasten ja nuorten asemaa heikentävä sekä muut omassa omahyväisessä ylemmyydessään rypevät ovat kaikki yhdessä Putinin strateginen ase valtion rajojen sisäpuolella. Nämä ihmiset voivat pukeutua minkä tahansa aatteen viittaan ja mainostaa olevansa arvokonservatiivejä, valtion pelastajia jne. Nykyhetki ei kuitenkaan tarvitse minkäänlaisten kiilojen lyöjiä eikä kansakunnan hajauttajia.
Tässä nimenomaisessa historian hetkessä tarvitaan ihmisiä, jotka haluavat nähdä erilaisuuden ja erimielisyyden yli. Ihmisiä, joilla on näkemystä, hyvää tahtoa, moraalista selkärankaa. Itsenäisen Suomen alkuvuosikymmeninä tarvittiin jotakin muuta kuin kaipuuta entiseen. Silloin tarvittiin yhtenäisyyttä ja työtä yhteisten päämäärien hyväksi. Aikaa on kulunut, mutta nykyhetkessä on samoja vaaroja kuin vuosikymmeniä sitten.
Olen valvonut kolmesta lähtien tänäkin yönä. Heräämistä seuraa yhtäaikainen järkyttävä ideoiden tulva ja maailmantilanteesta murehtiminen. Suurin huolenaiheeni on se, että ihmiset eivät ajattele itse. Että he eivät lue artikkeleita loppuun asti eivätkä kyseenalaista lähteitä tai tarkoitusperiä. Itse olen tavallinen ikääntyvä Suomen kansalainen. En ole kunnianhimoinen, mutta haluan ehdottomasti, että jälkeläiseni saavat elää rauhassa omassa maassaan, joka turvaa ja huolehtii kansalaisistaan ja jonka kansalaiset pyrkivät yhteiseen hyvää toisiaan kunnioittaen ja muun maailman kanssa rauhassa eläen.
On vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaisi jotain muuta kuin rauhallista elämää.
 |
| Kuvankaappaus netistä, en omista tekijänoikeuksia. |
Kuinka kävi Asterixin kylälle?
Riidankylväjä sai merirosvot upottamaan itse oman laivansa, mutta pienen ja sitkeän kyläyhteisön sisu voitti. He nousivat riitojen yläpuolelle ja havaitsivat, että ainoa keino elää rauhassa on yhdistää voimat ulkopuolisia häiritsijöitä vastaan.
Kuvamateriaali Egmont