Olin viime yönä ulkomaanmatkalla toisella puolella maapalloa. Lento kesti todella kauan. Matkan viimeinen vaihe lennettiin hyvin pienellä vesitasolla. Se oli valmistettu jostakin markiisikankaan tapaisesta, jossa oli vettä hylkivä käsittely. Koska kone oli pieni ja se avattiin vetoketjulla vähän niin kuin kylmälaukku, sinne oli tosi vaikea nousta. Se kierähti ympäri monta kertaa ja melkein kaikki matkustajat tavaroineen olivat likomärkiä. Sylissäni istui pieni lapsi, jolla ei ollut kuin vaipat ja häntä paleli. Kiedoin hänet villapuserooni matkan ajaksi.
Perillä odotti trooppinen ilmasto ja eksoottinen hotelli laajoine puistoineen. Hotellissa tutkimme karttaa ja yritimme etsiä matkakohteen tarkkaa sijaintia. Se ei ollut helppoa. Siellä päin maailmaa kartta oli nurinpäin ja kellotkin kävivät eri suuntaan kuin meillä. Kuljimme matkaseuralaisteni kanssa sinne tänne, osallistuin yhteen retkeenkin. Viidakkokävelyn aikana laiskiainen puri sääreeni ja se oli tosi vaarallista. Kaikki kerääntyivät auttamaan ja kaikki polttivat tupakkaa. Itse olin hirveän huolissani siitä, että en ollut ajanut säärikarvojani.
Selvisin hotelliin toisten avustuksella. Koska kyseessä oli viikonloppumatka, lähtö vetoketju-vesitasolla oli seuraavana päivänä. Huomasin, että entinen työkaverini Anu oli pakkaamassa tavaroitaan samaan aikaan. Juuri kun piti nousta koneeseen, hän syytti minua kilpikonnanluisten aurinkolasiensa varastamisesta. Hän oli ostanut ne tuliaisiksi äidilleen. Kävimme läpi matkatavarani eikä mitään löytynyt. Anu oli ihan stressaantunut ja oli lähdössä takaisin lopettelemaan pakkaamistaan, kun huomasin aurinkolasit matkalaukussani. Kävi ilmi, että kyseessä oli erehdys, ei varkaus.
Sen pituinen se. Herätyskello nimittäin soi.
 |
| Monkey Business - edelleen kesken... |