Viime viikonloppuna Arin kanssa siivottiin. Jätin pölyjen pyyhkimisen (n. 15 minuutin homma) sunnuntaiaamuun. Ne ovat edelleen pyyhkimättä ja nyt olisi taas viikkosiivous edessä. Miten nämä pienet kotihommat voivatkin muodostua niin ylitsepääsemättömän hankaliksi aloittaa? Ryhtyminen on huomattavan pitkäkestoista ja henkisesti aivan tolkuttoman työlästä siihen nähden, että ottaisi vaan rätin käteen ja pyyhkisi ne pölyt. Varsinkin kun vaivihkaa korkeammalle nouseva, mutta edelleen erittäin viistosi paistava aurinko korostaa jokaista yksittäistä pölyhippusta niin, että niistä syntyy varjo seinälle. Olen varma, että näin karhunkaisen silhuetin juuri eilen iltapäivänllä auringonvalossa...
 |
| Pölyöttiäinen |
Vaihtelua etätyöläisen pölyiseen arkeen tuovat käynnit pääkonttorilla Helsingissä. Kävin keskiviikkona olemassa sosiaalinen ja samalla hain tilaamani kirjan. Sen on kirjoittanut ja kuvittanut työkaverin tytär ja kirja on Pikkuveljen nimiäislahja.
Lokkien saalis oli maittava.
Työnteon lomassa pöljäilimme kahvitauolla. Nautimme tarjoiluista, joita saimme syödä vaikka emme olleetkaan kohdeyleisöä. Nimitimme itsemme Papulan Lokeiksi - nimi kuvastaa yhtälailla äänimaailmaa kuin asemaamme tarjoilupöydän ympärillä. Helsinkikäynnit pitävät aina sisällään hyödyllistä ammatillista kanssakäymistä ja sitten tätä aivan yhtä hyödyllistä mutta vähemmän ammatillistä hölinää. Meillä on ihana tiimi, joka on tämän työn selkäranka.