Rockwood

Sunnuntaina istuin mökin terassilla auringossa. Kuuntelin lintuja ja katselin mäntyjen runkoja, jotka heijastuivat alkukesän heleää vihreyttä vasten. Tiesin ehdottomasti olevani oikeassa paikassa. Tuli sellainen äärettömän rauhan häivähdys, jota en muista pitkään aikaan tunteneeni.

 

Terassin laudoitus täytyy asetella uudelleen.

Ari asensi alamökkiin sähköjä. Itse olin juuri fiksaillut ylämökin säilytysratkaisuja ja roudannut tavaraa pikkuhuoneeseen, josta tulee oma työ- & löysäilytilani. Arilla on verstas omassa käytössään. Pystymme tekemään mökillä etätöitä siten, että meillä on molemmilla oma rauha eikä työkoneita tarvitse pitää tuvassa näkyvillä.

 * * * * *

Meillä oli ihan älytön tuuri, että koko viime kesän ahkeran maakuntamatkailun ja kymmeniin mökkeihin tutustumisen jäkeen löysimme elokuun lopulla tämän paikan, jonka nimi on Rockwood. Sanoinkin Arille, että taidan muuttaa pysyvästi mökille, vaikka meillä Turussa onkin ihana koti.

 

Lilli kuvassa mukana, tietysti.

Kotona lähes äärettömässä rivitalopuutarhassamme seuraamme Lillin kanssa joka aamu, miten kukkaniityn kukat kasvavat. Ainakin päivänkakkarat, unikot ja akileijat viihtyvät, mutta muutakin näyttää nousevan. Lemmikkejä, ailakkeja ja pieniä villi-orvokkeja kukkii kuuden neliön niityllä. Kohta kukkivat syreenit. 

 

Aamu-uninen Tursburgin ruhtinatar

Rockwoodissa on ainakin yksi nuori tammi, jota pyrimme varjelemaan, että se kasvaisi suureksi ja komeaksi. Pienen kallionvierusniityn yritän saada mökillekin. Kaikki orgaaninen roska (lehdet, risut ja kävyt), jota on haravoitu pois kulkuväyliltä, kerätään yhteen kalliosyvennykseen. Päälle laitetaan multaa ja siihen haluaisin saada syreenin, sekä perhos- että hyönteisniityn. 

Katsotaan kuinka Timmumummun puutahankasvatuksen kanssa käy.

 

Askaisten akileijojen jälkikasvua