Joskus kauan sitten 80-luvulla jonotimme äidin kanssa purevassa syyssäässä päästäksemme työväenopiston kursseille. Nyt olin hoitanut asian netissä, istuin omassa työhuoneessani enkä palellut yhtään. Eilen kävelin pitkästä aikaa sisään opiston aulaan. Siellä oli useita pöytiä ja melkein kaikissa istui ihmisiä pelaamassa lautapelejä. Taaempana oli kahvila, johon aion tutustua.
Espanjan luokka on kuudennessä kerroksessa. Koska opistorakennus on Kaskenmäellä, näkymät ovat mahtavat. Ryhmäytyminen alkoi jo luokkaan pääsya odottaessa; juttelin muutaman naisen kanssa kuin olisimme tunteneet iät ja ajat. Yhteiset mielenkiinnonkohteet löytyivät tietysti heti, ja jokaisella oli oma tarinansa kerrottavanaan.
Ilta-aurinko paistoi luokkaan, taivas oli kuin vesivärimaalaus. Luokassa väreili oppimisintoa ja siitä sitten lähdimme liikkeelle nuoren espanjalais-suomalaisen opettajamme Amalian johdolla.
 |
| Ensimmäiset muistiinpanot |
Kielen opiskelussa opiskellaan aina samalla kulttuuria, yhteiskuntaa ja historiaa. Siksi se on niin kertakaikkisen mahtavaa. Käytän tässä ylisanoja, koska olin unohtanut, kuinka paljon rakastan opiskella kieliä. Tunnen melko paljon syyllisyyttä, etten opiskele italiaa, mutta sen aika ei selvästikään ollut nyt, vaan myöhemmin.
Meidän luokan opiskelijat löysivät paikkansa ja ryhmä alkoi toimia heti hyvällä fiiliksellä. Kukaan ei ollut paikalla pakosta vaan omasta halustaan. Teimme tehtäviä paljon pareina, joten siinä joutui heti testaamaan osaamistaan. Ryhmän ikäjakauma on laaja, ja se on aina mielestäni hyvä asia. Se tuo opiskeluun erilaisia näkökulmia. Itse kuuluin hyvin edustettuun ikäihmisten ryhmään ja niinpä opiskeluparini kanssa vaihdoimme kokemuksiamme kielten opiskelun tiimoilta.
 |
| "Buenas Migas 1"uudistettu painos |
Kävin viime viikolla Myllyn Suomalaisessa kirjakaupassa ja tarkoitus oli ostaa oppikirja. Se ei ihan onnistunut, koska kirjoja ei olekaan enää välttämättä pinoina takahuoneessa, niin kuin omassa kirjakauppa-apulais-nuoruudessani tuolla mainitulla kultaisella 80-luvulla. On vähän siinä ja siinä, ehtiikö tilaus ensi tiistaiksi, mutta eiköhän tässä pärjätä. Näin ensimmäisellä tunnilla Amalia oli ottanut meille kirjattomille kopioita, ja yksi luokkalaista tarjoutui ensi kerralla lainaamaan kirjaansa, koska hänellä ja hänen parillaan oli kirja kumpaisellakin.
¡Aika ihanaa!
Olisin voinut kevyesti istua vielä toiset puolitoista tuntia opiskelemassa, vaikka olin herännyt aamulla puoli viisi ja käynyt tekemässä työpäivän Helsingissä. Opiskelu nollaa pään ja vie ajatukset muualle. Ensimmäisen oppitunnin jälkeen olen ehkä jopa vielä enemmän innoissani tästä päähänpistostani. Sille oli selkeä tilaus ja vaikka illat pimenevät, tämä projekti vaikuttaa olevan syksyn pimeyttä valaiseva juttu.
¡Hasta luego!