Joo, ei virtahepo vaan Japanin magnolia.
Taas nimittäin testattiin Aygon logistinen potentiaali. Sain kuljetettua koko mökkipuutarhan kotiin, vaikka tuuli meinasi napata niin noutajan kuin puutarhankin. Tästä ne haasteet vasta alkavat: - saa nähdä, elpyykö meikäläisen 30 vuotta uinunut viherpeukalo...
 |
| Tuo keppi tuossa kirjahyllyn esdessä on se magnolia. |
Olen vannoutunut nettiostaja. Ei tarvitse poistua kotoa kuin lähimpään noutopisteeseen tai lähimpään palvelupisteeseen. En halua tästä mitään psykoterapeuttista analyysia, toimin näin koska se on mahdollista ja sopii minulle.
Olen varmaan useammankin kerran kertonut, että Mikkelissä omakotitalon pihassa oli puutarha, jota innolla hoidin. Tämä tapahtui 90-luvun puolessavälissä. Sitten on tuo rivitalon laaja tsehovilaisviidakko, jonka olemassaolosta saan kiittää Aria ja Maaritia.
Nämä pahvilaatikon sisukset menevät mökille. Mökkitontti on pääsääntöisesti kunttaa ja kalliota, ja se on juuri sitä mitä haluttiin. Meillä on yksi kohta sisäpihalle tulevan terassin liepeillä, johon ollaan ajateltu istuttaa n. 1m x 2m kokoinen kukkapenkki. Kalliossa on syvänne, jossa on ehkä muinaismerien aikaan ollut pieni lampi tai lätäkkö. Nyt silppuan siihen maahan pudonneita oksia ja risuja. Ari hankki tätä varten Torista oksasilppurin, joten olen nyt virallinen KIOV (kesän irto-oksa-vastaava). Sitten siihen tuodaan hyvää multaa, vähän varmaan kompostikamaakin ja sen jälkeen istutetaan ainakin tuo ruusu ja ehkä jotain muuta (ehkä nuo toimituskulut???). Unikot, laventeli ja magnolia istutetaan omille tahoilleen. Olen myös kerännyt viime kesänä alunperin Askaisista tuotuja akileijan siemeniä.
Voi olla, ettei tuo härdelli tule menestymään. Ei voi tietää. Mutta kokeillaan nyt kuitenkin.