Vielä on yksi systostaattihoito jäljellä. Tämän viikon maanantain lääkärikäynnillä arvioitiin, että sädehoitokertoja tulee olemaan 15 kpl. Hoidot annetaan peräkkäisinä arkipäivinä eli tuohon menee kolme viikkoa. Saan kuitenkin vetää vähän henkeä näitten sytojen jälkeen.
Tämä kakkosmyrkky (CE) ei ole yhtä kivulias sivuvaikutuksiltaan kuin docetakseli yhdistettynä valkosolupiikkiin. Mutta tämä väsyttää todella paljon, aivot ovat täysin sumussa ja kädet tärisevät. Lisäksi docetakselin vaikutus näkyy nyt mm. kynsivaurioina. Huomasin pari päivää sitten, että ainakin osa kynsistä tulee irtoamaan. Sormenpäät ovat olleet kipeät jo pitkään.
Vaikka elämä kaikin tavoin jatkuu kaikkialla ja kaikenlaista tapahtuu, en oikein jaksa keskittyä muuhun kuin omaan olemassaoloon. Pitää muistaa lääkkeet, lääkärikäynnit, poliklinikkakäynnit, labrakäynnit. Pitää muistaa syödä ja nukkua ja liikkua ja levätä. On vaikea hahmottaa, että osa syöpäpotilaista jaksaa käydä töissä ja hoitaa lapset ja kodin ja kaiken muun. Itse en selviäisi ilman Arin jokapäiväistä tukea enkä muiden läheisten läsnäoloa.
Yleensä jaksan nousta sängystä aamuisin, mutta tässä taannoin oli aamu, jolloin kaikki tuntui ylivoimaiselta. Ystäväni ja kohtalotoverini Ikki oli telepaattisesti lähettänyt lahjan, jonka Ari toi juuri tuona aamuna sänkyyni.
"DON'T LET THE HARD DAYS WIN"
