Maailma hukkuu tavaraan. Se oli tiedossa jo aikaisemmin ja tänä vuonna se on käynyt selväksi jokaiselle länsimaalaiselle, joka edes jollakin tavalla seuraa tapahtumia ympärillään.
Omalta osaltani yritän muuttaa käytöstäni kestävämpään suuntaan. Ostamatta jättäminen helpottuu tammikuussa entisestään, kun siirryn Kelan työttömyyspäivärahalle. En kuitenkaan ole mitenkään osaton enkä onneton, taloudessa on sentään yksi tuottava jäsen eli mieheni. Olen tyytyväinen, että saan opiskella tuon Kelan rahan turvin ja mietin koko ajan toiminimi Alassarten toimintaa ja tuotteita.
Esimerkki siitä, miten verhoilijan työssä voi kierrättää, ovat kuvien tyynynpäälliset. Opiskelukaverini korjaavat neljää jugend-tuolia. Kun näin alkuperäiset kankaat, varasin ne heti itselleni. Kangas oli niin kaunis ja hyväkuntoinen, että en missään tapauksessa halunnut hukata sitä.
Ystäväni näki kuvan Facebookissa ja ihastui myös kankaaseen. Hänen uuden kotinsa kelim-matto kaipasi väreihin sopivia sohvatyynyjä ja sovimme, että teen hänelle semmmoiset. Neljästä istuintyynytstä tuli kaksi n. 40 x 40 cm -kokoista päällistä ja selkänojien etu- ja takakappaleista n. 50 x 50 cm -kokoinen päällinen.
Ne eivät ole täydelliset, mutta kangas on kaunis!
