30 lokakuuta 2026

Katsastus, peurakolari ja viimeinen sytostaatti

Niin sekin päivä tuli vastaan, että TYKSin syöpäosastolla valui kuudes ja viimeinen sytostaattiannos - ainakin tällä erää - meikäläisen suonia pitkin sinne, missä sitä kaivataan ja myös muualle. Tämä tapahtui 19.10.2026. 

Jippii!

Samaan ajankohtaan osui autoni katsastus. Ajankohta on vuosikausia ollut 17.10. mennessä hoidettava asia. Paitsi tietysti nyt, kun Ari joutui hoitamaan sen puolestani. Hän palasi ilmoittaen, että ei mennyt läpi (koko korin pohja ruosteessa) ja että auto olisi pitänyt katsastaa jo elokuussa, kun olin osastolla hoidossa. Ei nämligen sit menny ku Strömsössä. Seuraavana päivänä Ari ajoi peurakolarin. Auto meni lunastukseen, mutta onneksi mies on ehjä. 

Telkkarikin hajosi ja olen tutustunut sytostaattikynsiin eli kynnetkin hajoaa. 

 

Alle 17 euron peruukki Punanaamiosta! Oon aina halunnut just tämmöiset hiukset!!

Tässä on siis havaittavissa jonkinlainen kaava. Että niinku mikkää ei mee kohtuuella!!!

Tapahtui Turussa.

Eihän tämä olisi ongelma, jos voisi vaan ostella kaikkea, mutta ihan ei nyt pysty saman kuukauden aikana sijoittamaan kahteen autoon eikä juuri muuhunkaan. TV ja lakanatkin (ks. alempana) tuli hankittua ennen autokatastrofia. En voi edes juuri nyt hakea lainaa, kun elelen sairaspäivärahalla. Ei kukaan näillä tuloilla suostu rahoittamaan autoa.

 

18-vuotias Aygoni.

 Mut hei ei mittää, sanos turkulaine, näil mennää!!

 

Simmottis sitte.

 

Sytostaatti vie siis hiukset ja runtelee kynnet. Kynsien väri muuttuu ja pahimmillaan ne irtoavat. Näyttäisi tuo viimeinen vaihtoehto osuvan nyt omalle kohdalle. 

 

Tinzkun kädet, kynnenrämät ja sormukset.

Muuten on elämä melko normaalia, tai ainakin sytostaattioireet ovat tuttuja ja kynsiä lukuunottamatta aika hyvin hallinnassa. Postista pitäisi seuraavaksi tulla infoa sädehoidoista. Ensin käydään varmaan taas labrassa ja sitten tavataan lääkäri ja sitten lääkäri miettii, että paljonko säteitä tykitetään.

 

Yäk! Ja sattuu.

Ihmettelin, kun kesäkuun lääkäritapaamisella ehdotettiin puolen vuoden sairaslomaa. Enää en ihmettele. Olin silloin ihan selkeästi vielä shokissa koko jutusta. Siinä määrin, että en ollenkaan kyennyt sisäistämään kaikkea kuulemaani ja lukemaani. Tajusin esimerkiksi kunnolla vasta noin kuukausi sitten, että kasvain todellakin OLI levinnyt imusolmukkeeseen. Jos sitä ei olisi löydetty nyt, huonosti olisi käynyt.

 

Uusi telkkari. Lilli. Ja kukka.

Vinkki: Jos sairastut itse tai läheisesi sairastuu vakavasti, älä oleta, että hän kykenee ymmärtämään ja muistamaan omaa sairauttaan koskevia asioita. Niistä kannattaa puhua useampaan kertaan ja varmistella, että viestit menevät perille. Sairastumisen aiheuttama järkytys on vaimentava asia. Sairauden käsittely vie valtavasti energiaa ja se käsittely jatkuu sairauden ajan ja vielä sen jälkeenkin.

Uudet William Morris -lakanat. Mansikkavaras-kuosi.

Olen tänään taas vieraillut työpaikkani intrassa. Huomasin ensimmästä kertaa, että  ahdistuin. Niin monta muutosta on tullut toukokuun jälkeen, että aloin menettää uskoani omaan työosaamiseeni. Olen kyllä pitänyt yhteyttä esihenkilöni kanssa ja on tarkoitus, että tapaamme marraskuussa. Kaikki riippuu vielä tuosta sädehoitoaikataulusta, jota en siis vielä tiedä. 

Näillä näkymin työt jatkuvat tammikuussa 2027. Kahden kuukauden päästä olen sitten viisaampi jatkon suhteen.