22 toukokuuta 2012

Sinne, missä kasvaa lemmikki, on haudattu lemmikkini

Kuin mikä tahansa aamu: kun kello soi, nousemme yhdessä koiran kanssa uuteen päivään. Koira venyttelee, etujalat, takajalat ja vielä se luonteenomainen ikimuistoinen tassuvenytys, jossa toinen etutassu nousee ilmaan ja tavoittelee eteenpäin.

Puen päälleni ja laitan koiralle valjaat. Ilohäntä kaarella Cora odottaa ovella ulospääsyä. Kovalla kiireellä portaat alas ja nuuhkimaan aamun uusia tuoksuja. Jokainen ruohonkorsi ja oksanpätkä on nuuhkittava. Aamu on täynnä heräävän luonnon ääniä ja tuoksuja. Kaikki kasvaa, kukkii, kukoistaa. Haemme lehden postilaatikosta. Päästän Coran vapaaksi ja se juoksentelee siksakkia edessäni haukahdellen iloisena.

Aamiaiseksi vielä kerran herkkuruokaa ja kurkkua. Samat rutiinit kuin aina ennenkin. Mutta sitten lähdemme matkalle.

Väistämättä tämä päivä tuli vastaan. Kohdunpoiston jälkeen paino vain nousi. Jo aiemmin kiusanneet rasvakasvaimet alkoivat taas vaivata, samoin hampaat. Edessä olisi ollut ainakin kaksi nukutusta ja leikkaus. Portaiden kiipeämisessä alkoi olla vaikeuksia.
Cora 3.1.2002 -22.5.2012
Yli 10 vuotta. Niin paljon elämää, elettyjä päiviä. Onnellisiä hetkiä yhdessä ystävien kanssa, hetkiä kotona, tavallisia päiviä. Surullisia päiviä. Pieni koira kasvoi perheeseen kiinni. Kun otin käteeni oranssin villahuovan, koira tiesi, että nyt mennään yhdessä vierekäin makuuhuoneen sängylle päiväunille.

Aamujuusto, josta tuli rituaali Arin myötä. "Ravintoympyrä" ja sitten kahdelle jalalle seisomaan Arin jalkoja vasten ja palkkioksi pieni murunen juustoa.

Kuinka iloinen Cora aina olikaan, kun tulimme kotiin töistä ja koulusta. Se halusi syliin, halasi eikä päästänyt irti ennen kuin oli halattu tarpeeksi. Suloinen pieni koira, joka tuli meitä auttamaan ja lohduttamaan ja teki meistä taas "neliperheen" niin kuin 8-vuotias Joonas aikanaan totesi. Se teki meistä ehjempiä, yhdisti meitä ja samalla auttoi meistä jokaista kasvamaan.

Coran hauta kotipihassa

Koti tulee olemaan liian tyhjä, liian hiljainen. Silti tulen etsimään sitä, tulen näkemään sen, kuulemaan sen tassujen rapinan. Enää ei ole makuuhuoneen nurkassa petiä, ei roiku naulakossa talutushihnaa, ei ole keittiössä ruoka- ja vesikuppia.

Kun sydän lakkasi lyömästä, näimme jäljelle jääneen kauniin pienen koiran kuoren. Pieni kieli pilkisti suusta, silmät olivat hieman auki, mutta se meille rakas Cora oli lähtenyt pois. Nelli kaivoi puutarhaan haudan. Haudan pohjalle laitoimme Coran lampaantaljan. Käärimme ruumiin Coran omaan huopaan ja laskimme koiran taljalle. Nelli lapioi multaa varovasti ruumiin päälle. Lopuksi Nelli paineli ruohopaakut paikoilleen.

Sinne missä kasvaa lemmikki, on haudattu lemmikkini; kaulassaan punainen silkkinauha ja nauhassa punainen sydän, jossa lukee Cora. Sydämissämme, Cora, elät aina ja valaiset kulkuamme muistollasi.