Olen istunut jälleen useamman tunnin koneella kirjautuneena TE-palvelujen Omaan asiointiin. Löysin taas useita työpaikkoja haettavaksi. Erittäin suurella todennäköisyydellä a) en saa mitään vastausta, b) saan ilmoituksen, joka alkaa sanoilla "Valitettavasti valintamme ei osunut...".
Siitä lähtien, kun esiteininä aloitin urani lastenvahtina ja juurikkaanharventajana, olen aina saanut työtä helposti. Valehtelematta. Kotiäitiyden jälkeen kesällä 1998 olin 2,5 kuukautta työttömänä, mutta siitä lähtien olin työsuhteessa viime juhannukseen.
Vaikea sanoa, kuinka monia työpaikkoja olen hakenut. Kolme kertaa olen päässyt haastatteluun. Tässä lajissa ei kuitenkaan lasketa kuin onnistumiset. Niitä riittää yksi, mutta se ei tule helposti.
Yrittäjyyteen (voimakkaasti latautunut ja kummallisen masentava sana kielessämme) heittäytyminen on iso askel. Muutakaan työtä ei tunnu löytyvän, vaikka sitä edelleen etsin. Olen tottunut siihen, että minulla on itsemääräämisoikeus ja voin toteuttaa ideoitani. Tällä hetkellä olen viranomaisvalvonnassa. Työttömyys on vankila.
Linkki artikkeliin: Naiset ja ikääntyneet kokevat eniten syrjintää työelämässä