Sunnuntaina oli Arin nimipäivä. Muutakin juhlan aihetta oli, joten mieheni vei meidät syömään. Nimpparisankarilla on toiveena paistetut silakat ja perunamuusi. Niitä löytyi Pippurimyllyn ruokalistalta.
Onneksi Ari varasi pöydän. Saapuessamme puoli neljältä paikka oli aivan täynnä. Se on aina hyvä merkki, tosin tiesin kyllä, että Pippurimyllyllä on hyvä maine. Ravintola on pysynyt paikallaan jo 44 vuotta ja se on keskittynyt oleelliseen eli hyvään ruokaan.
Minä voin syödä kanaa koska tahansa, ja söin sitä eilenkin. Kanafile kermaisessa pippurikastikkeessa oli todella hyvää. Jälkiruuaksi Ari otti vaniljajäätelöä lakritsikastkkeella ja kermavaahdolla, minä valitsin lime-sorbetin.
Mennen tullen ajoimme Aurajoen yli. Sunnuntai-iltapäivä ole kerännyt suuret joukot kävelijöitä nauttimaan jäätyneestä joenpinnasta. Jokikävely on melko harvinaista herkkua. Olen tainnut itse vain kerran nauttia siitä 2000-luvun alussa.