Kuvittelin että olisimme jonain päivänä samassa
kunnalliskodissa
Keinumassa kilpaa keinutuoleilla
Kutomassa sukkaa
Opettelemassa rivitanssia
Siemailemassa iltaisin sherryä
kristallipikareista.
Meissä on niin paljon samaa
Kissansilmät ja kaikki
Että ymmärrys on aina ollut intuitiivista
ja
adoptio Apteekin edessä väistämätön.
Vaikka olet hauras kuin silkkipaperi
Olet minussa kuin peruskallio.
Sellaiset kuin me eivät koskaan katoa.
Me muutamme muotoamme
Tuuleksi taivaalle
Sulaksi linnunsiipeen
Aalloksi vasten majakkasaaren rantaa.
Meidän ei tarvitse erota.
Unet ovat meidän
Ja maailmankaikkeus.
Tähdet ja hankien timantit
Sinä olet joutsen ja mustarastas
Metsätähti kaisla ja syreenin tuoksu.
Sydämen on mentävä rikki jotta sinne saa pysyvän
kodin.
Sinä olet minun sydämessäni ja sinä olet minulle
rakas.
 |
| Hanna Bengtskär 2015 |