Valmiilla kaavalla koulussa aiemmin tehdyt
essut eivät oikein miellyttäneet minua (lue: eivät sovellu keski-ikäisen rouvan
vartalolle), joten päätin tehdä esiliinani erilaisella kaavalla. Suunnittelin
luonnoksen, mittasin tarpeelliset mitat ja olemassa olevia kaavoja soveltaen
leikkasin koulusta tätä tehtävää varten osoitetun kankaan. Väreiksi valitsin mustan ja pinkin.
Esiliinan, olkanauhan ja taskut
leikkasin ja ompelin jo elokuussa, jolloin kaikki oli täysin uutta ja outoa eikä
taidoista ollut tietoakaan. Käytin niitä muistikuvia, joita kouluajoilta ja ompeluharrastuksesta oli jäänyt mieleen. Kangasmenekistä en tiennyt
juurikaan mitään, mutta osasin sentään leikata kankaan järkevästi. Käytin
mustaa lankaa myös pinkissä, joten kaikki virheet ovat erinomaisesti havaittavissa.
Annoin sitten ideoiden muhia.
Kiinnitys aiheutti päänvaivaa, sillä solmiamisnauhat eivät tuntuneet hyvältä
idealta. En halunnut kiinnittää nauhoja eteen enkä taakse. Purjerengasharjoituksen avulla pääsin vihdoin lokakuussa etenemään. Renkaita
onkin esiliinassa 9 kpl sekä yksi painoneppari tyttäreni Nellin vanhan
rannekellon kiinnikkeessä.
Olkanauhat on kiinnitetty
purjerenkailla ristiin eli mitään erityistä kiinnitystä ei esiliinaan tarvita.
Siinä on kuitenkin poikani Joonaksen aikanaan käyttämä ja sittemmin hylkäämä
asenneketju, jolla essu voidaan kiinnittää takaa. Purjerenkaissa on lenkkejä ja
muita killuttimia, joita kotoa miljoonalaatikoistani kaivoin. Yhdessä renkaassa
on lasteni nimet. Brodeeraukset koristavat essua (perhonen sekä toiminimeni
Alassarte), samoin venetsialainen naamio, hakaneulat ja enkelipinssi.
