Vaikka ylipäätään voin todeta, että elämässä on ollut ja on paljon hyvää, viimeiset kuutisenkymmentä vuotta on ollut myös vaikeaa. Siksi tällä hetkellä käyn kognitiivisessa terapiassa. Se on mielenkiintoista ja valaisevaa ja hyödyllistä. Jo muutaman kerran jälkeen olen skeemojen* muodossa tutustunut pääni sisäisiin liikennemerkkeihin, joiden tehtävä ei suinkaan ole tehdä elämästäni sujuvaa vaan pikemminkin ne aiheuttavat kiertoteitä, ruuhkia, kolareita, suistumisia, estävät elämän kulun, pakottavat pakenemaan ja vaikka mitä. Tähän mennessä on löytynyt uhrautuvuus, vaativuus itseä kohtaan sekä haavoittuvuus/turvattomuus. Näille peruskiville on laskettu meikäläisen olemassaolo. Saa nähdä, mitä tämän viikon käynti paljastaa. Onko peruskiviä vain kolme vai onko niitä enemmänkin?
 |
| Joulukuu (c) Tiina |
Olen aina ollut sekoitus käytännönläheisyyttä ja mielikuvituksen laukkaa. Yksi tapa olla pragmaattinen on muokata ongelmat tai tunnetilat tai havainnot taiteen kautta konkreettisiksi asioiksi. Saan nyt kyllä täysin kiittää terapiaa siitä, että parina viime viikkona olen maalannut kuin aito sekopää. Ja se on ollut mielettömän vapauttavaa. Viime lauantaina ajoin kiireenvilkkaa Itäisenkadun kehystämöön, kun tajusin maalatessani, että maalauspohjat loppuivat kesken. Ostin niin paljon pohjia kuin a) jaksoin kantaa ja b) rahat riittivät.
 |
| Maalaamo |
Jostakin on syntynyt pakkomielle sarjoihin. En tiedä miksi, mutta saan aina fiksaation, että kaikkea on tehtävä monta samaan aiheeseen liittyen. Ihan tyhmää, sillä toisinaan se toimii, toisinaan ei. Miksi siis pakottaa itseään? Tähänkin on varmaan jokin sisäinen jäykkä liikennemerkki tyyliin kiertoliittymä, poistuminen kielletty. Nämä puunrunkomaalaukset alkoivat, kun halusin tehdä sukulaiselle tuparilahjan. Olin todella epävarma siitä, pitäisikö hän lahjastaan, mutta sittemmin hän osti myös toisen puunrunkomaalauksen ja tilauksessakin on yksi aihe, jota mietin.
 |
| Maaliskuu (c) Tiina, akryyli ja lyöntihopea |
Mielenkiinto puihin tulee todennäköisesti - ei niinkään isältäni - kuin isästäni. Hänelle metsä oli tärkeä ja hänen aivan liian aikaisen kuolemansa jälkeen yli 30 vuotta sitten puut jäivät mieleeni elämään. Puut ja eläinten korkealle kurottavat kaulat ovat jokin symboli, jonka merkitystä en juurikaan ole avannut. Ymmärrän sen kyllä itse, lisäksi siinä on paljon yleismaailmallista symboliikkaa, mutta freudilaisuutta siihen on ihan turha sotkea.
Vuodenaikojen vaihtelu, sään merkitys, valon määrä - kaikki nämä ovat leimallisia meille, jotka asumme täällä pohjoisessa. Minulle valon määrällä on valtava merkitys. Aivan kuin kävisin aurinkovoimalla, sillä pimeät harmaat ajanjaksot ovat hitaita ja raskaita ja toisinaan lähes ylitsepääsemättömiä. Nämä puunrungot pyrkivät luomaan kuvaa siitä, mikä on kunkin kuukauden tunnelma minun näkökulmastani. Miten eri kuukaudet värisevät, miltä ne tuntuvat, mikä on niitten valo ulkopuolella ja sielussa.
* Skeema tarkoittaa kreikankielisestä sanasta skhema ( Kuvio, malli) peräisin olevaa käsitettä, joka voi viitata psykologiassa mielen sisäiseen, muistiin kiinnittyneeseen tietorakenteeseen tai malliin, jota käytämme uuden tiedon ymmärtämiseen ja ympäristöstä tiedon käsittelyyn