Tämä oikeaan käsinojaan vanhojen verhoilukangasnäytteiden
kanssa piilotettu kirje on kirjoitettu Sinulle, joka purat tuolin
alkutekijöihinsä ja verhoilet sen uudelleen.
Opiskelen taideteollisuusalalla verhoilijaksi Turun Ammattiopistosäätiössä 2018 – 2020. Verhoilija on aina ollut yksi unelma-ammattini, mutta aloin sitä opiskella vasta yli 50-vuotiaana jäätyäni työttömäksi. Tänä päivänä yli 50-vuotias on liian vanha rekrytoitavaksi, vaikka samalla ihmetellään mikseivät ”ikäihmiset” ole töissä.
Kirjoittaessani tätä opinnoistani on jäljellä enää muutama viikko. Kyseinen tuoli on viimeisiä koulutöitäni ja se on minulle erityisen merkityksellinen ja rakas.
Tämä Askon ”Inkeri” nro 2303 ostettiin 50-luvun alussa. Äitini vanhemmat Olli A. Laurila, Kauhajoen yhteislyseon rehtori ja saksan ja ruotsin lehtori sekä Tellervo Laurila , piirustuksen ja käsitöiden opettaja, pyysivät toimittamaan sen kotiinsa Kauhajoelle. Tuoli tulikin etuovelle saakka osoitteella ”Rehtori Olli A. Kauhajoki”.
70-luvulla tuoli muutti isovanhempieni mukana Espoon Karakallioon. Heidän kuoltuaan tuoli siirtyi veljelleni, jonka perheen kodissa tuoli palveli 30 vuotta.
Elokuussa 2020 hain tuolin heiltä. Tuoli oli rikki eikä sille ollut muutenkaan enää paikkaa veljeni kotona. Koska valitettavasti olin vuotta ennen opintojani myynyt vanhoissa kuvissa näkyvät Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin nojatuolit (jotka olivat minun perintöni äitini vanhemmilta), otin tuolin mielelläni vastaan.
 |
| Elokuu 2020 |
 |
| Kun tuoli oli uusi (1950-luku) |
Ryhtyessäni purkamaan tuolia minulla ei ollut tuolin valmistajasta mitään tietoa. Tunsin vain perheeseen liittyvän historian lähes 70 vuoden ajalta. Olin saanut istuimen valmiiksi, kun opiskelukaverini lähetti kuvan Askon kirjasta.
Olen – kankaan kuvioinnista johtuen – jättänyt etukapan ja tereen pois. Koska tuoli sisuksiltaan on sekoitus uutta ja vanhaa, teollista ja perineistä, kuten sodan jälkeiseen aikaan sopii, en ole esim. istuinta tehnyt perinteisellä tyylillä. Jousistot ovat alkuperäiset. Ne olivat ilmeisesti 50-luvulla uusinta uutta. Tuoli on myös aina ollut äärimmäisen mukava ja siksi sangen suosittu istuinpaikka, joten en halunnut toimivia jousia poistaa. Istuimen muu rakenne on opettajani ja minun ideoima sillisalaatti.
 |
Kankaat: Lauritzon’s sametti Luxor 104 turkoosi
Emma J. Shipley (Clarke & Clarke) Caspian Velvet Fabric |
Toivottavasti tuolin elämä yhä jatkuu.
Turussa Aleksis Kiven päivänä 2020
Tiina Jääskeläinen-Alasaari