06 helmikuuta 2022

Fredrika Runeberg

Eilen liputettiin Johan Ludvig Runebergin kunniaksi. Hän on varmasti liputuksen ansainnut. Harmittaa kuitenkin, ettei hänen vaimolleen Fredrikalle ole annettu muuta roolia, kuin tortuntekijän arvo, joka sekään ei oikeastaan edes pidä paikkaansa.


Fredrika Charlotta Runeberg (o.s. Tengström; 2. syyskuuta 1807 Pietarsaari – 27. toukokuuta 1879 Helsinki) oli yksi ensimmäisistä suomalaisista historiallisen romaanin kirjoittajista. Hän oli merkittävimpiä varhaisia naiskirjailijoitamme. Romaanien lisäksi hän kirjoitti lyhyitä kertomuksia, jotka olivat aikanaan suosittuja.

Fredrika hoiti perheen talouden ja lapset. Koska rahasta oli aina puutetta, Runebergit ottivat täysihoitolaisia. Tämä lisäsi Fredrikan työmäärää, sillä kaiken muun lisäksi hän synnytti kahdeksan lasta. Osa raskauksista oli vaikeita, ja Fredrika sairasteli paljon. Vaikka perhe oli arvostettu ja kuului älymystöön, varakkaita Runebergit eivät koskaan olleet. 

Siitä huolimatta Fredrika ehti kirjoittaa romaaneja ja novelleja, toimia aktiivisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien puolestapuhujana, opiskella kieliä ja hoitaa puutarhaa. Mainittakoon tässä, että Johan Ludvig puolestaan kävi töissä, kirjoitti runoja, matkusteli ja hoiti avioliiton ulkopuolisia rakkaussuhteita.

Elämänsä loppupuolella Fredrika toimi 13 vuotta miehensä omaishoitajana. Johan Ludvigin kuoleman jälkeen hän ehti vielä toimittaa Johan Ludvig Runebergs efterlemnade skrifter -teokset (1878–1879). 


Fredrika Runebergin tarina on vaikuttava. Se ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen, mutta monella tavalla se on surullinen. Fredrika oli älykäs, osaava, ahkera ja sitkeä. Heikosta terveydestään huolimatta hän jaksoi puurtaa eikä antanut olosuhteiden lannistaa itseään.  

Historian lehdiltä puuttuu varmasti lukuisia vastaavissa olosuhteissa eläneiden naisten tarinoita. Ne ansaitsisivat tulla kerrotuiksi ja nuo naiset muistetuiksi. Minulle Runebergin päivä on vähintäänkin yhtä paljon Fredrikan kuin Johan Ludvigin päivä.