On kovin vaikeaa kirjoittaa siitä, että merkityksellinen ihminen siirtyy tästä todellisuudesta pois. Veljeni vaimon isä, Lemmetyisen Reiska, siirtyi ajasta iäisyyteen pääsiäisenä. Tiesin, että hän oli sairas ja että lähdön aika tulisi eteen. Silti se tuli nopeammin kuin osasin ajatellakaan.
Tunsin Reiskan lähes 40 vuoden ajan. Häntä saan kiittää siitä, että kutsun itseäni kuvataiteilijaksi. Hän keksi ajatuksen isäni muistonäyttelystä, joka toteutettiin 1996. Reiska oli myös kummityttöni Vilman ja minun yhteisnäyttelyiden taustavoima vuosina 2008 ja 2013.
 | |
| Reino Lemmetyinen 15.8.1939 - 17.4.2022 |
Reiska oli mahdollistaja. Hän oli innostaja ja kannustaja. Hän saattoi ihmiset yhteen ideoiden äärelle. Hän teki havaintoja ympäristöstään, solmi suhteita, löysi ystäviä, muisti tarinoita, ymmärsi historian, kulttuurin, ystävällisyyden ja välittämisen arvon. Hänellä oli, ja olisi yhä ollut, paljon annettavaa.
Kummityttöni Vilma oli tehnyt muistotilaisuuteen kauniin ja koskettavan elokuvan Ukkipapastaan Reiskasta ja mummistaan Sagasta sekä monisukupolvisesta perheestä. Elokuvassa Vilma sanoo: "Tiedän, että sun lämmin halaus odottaa mua asemalla."
Kun itse tulee vanhemmaksi ja osa läheisistä siirtyy tästä todellisuudesta pois, tuntuu yhä selvemmin, että he ovat matkustaneet toisaalle. Paikkaan, joka on yhtä todellinen kuin tämäkin, mutta sen olomuoto on meille tuntematon. Olen varma siitä, että isäni ja Reiska tapaavat, samoin monet muut. Heillä on paljon puhuttavaa. Olen myös varma siitä, että ennen pitkää matkaan itsekin sinne ja tapaan heidät, joita nyt voin vain ajatella kaipauksella.
Reiskan kaltaiset ihmiset ovat rakentajia ja korjaajia.
Heidän jälkeensä jää eheyttä. Ja suuri tyhjä tila.
 |
| Ukki (c) Vilma Puputti |
1996, ”Isän kädet ja muita kuvia” Yksityisnäyttely, (ääni Jukka Puputti), Ateljée Kämpe, Turku
2008 ”Kummitäti” Yhteisnäyttely Vilma Puputin kanssa, Liedon kunnantalo
2013 "KUMMITÄTI II", Yhteisnäyttely Vilma Puputin kanssa, Liedon kunnantalo