Kun kaksi vuotta sitten muutimme tähän kotiimme, työhuoneeni asukas (siis minä) oli vastavalmistunut verhoilija-artesaani, työtön ja aivan ymmällään sen suhteen, millä hankkisi elantonsa. Huoneen sisälmykset olivat tästä johtuen sangen moninaiset. Kaikkea oli kaikkiin tarpeisiin: helmikirjontaan, verhoiluun, kuvataiteen kaikkiin alalajeihin, kirjoittamiseen, Sims2:n pelaamiseen, blogin kirjoittamiseen, siis niinku IHAN KAIKKEEN.
 |
| Tässä vaiheessa ei naurattanut. |
Sitten täysin yllättäen ja edelleen onnekkaasti sain töitä alalta, jolle en kuvitellut palaavani. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, istun tässä huoneessa ja patentoin niin että hippulat vinkuu.
Koko ajan on kuitenkin ahdistanut se tavaramäärä, mikä huoneessa on survottuna, ahdattuna, niputettuna, kasattuna, tiivistettynä, arkistoituna ja viittä vaille niskaan romahtaneena vanhoja, nykyisiä ja tulevia ideoita varten.
Lauantaina tuli mitta täyteen.
 |
| Siivous toi avaruutta tilaan. |
Yksikään nuppineula, festaripassi, luonnos, nappi, kankaanpala, vanunsuikale, muistiinpanotöherrys, muovitasku eikä mikään muukaan säästynyt julmalta inkvisiittori-terminaatori-mummulta. Tori-ilmoituksiin lähti huonekaluja ja muuta. Yhden 150 x 50 cm rulokaapin hankin ulos heitettyjen kamojen tilalle.
 |
| Muutama ovi puuttuu. |
Tämä kasa on kahden päivän remuamisen jäljiltä vielä lattialla. Tyhjää tilaa ei juurikaan ole, mutta veikkaanpa, että tuokin tuosta kyllä katoaa. Olen kuitenkin järjestyksen ihminen ja suosikkipuuhaa on istua koristeellisesti siivotussa kodissa. Samaan aikaan uusin myös eteisen ja siihen liittyen eteisen yläkaapeissa on pari kestokassillista ratkaisemattomia ongelmia.
 |
| The Kasa |
Mutta keväthän on luotu tämmöiseen puuhaa.
Seuraava projekti on ikkunoiden pesu. Kevätaurinko on armoton paljastamaan sen tarpeellisuuden.