Eilen oli jännä päivä. Lillille oli sovittu hammashuolto Jokirannan Eläinlääkäreille (Evidensia, Turku). Norwicheilla on taipumusta ientulehduksiin. Kumpikin norwichini, Cora (2002 -2012) ja Lilli (synt. 2012), ovat saaneet niistä osansa.
Paikka oli tuttu. Lilliä jännitti niin, että karvoja sateli tutkimuspöydälle, vaikka olin juuri harjannut hänet ennen lähtöä. Kiva eläinlääkäri teki alustavan katselmuksen. Pyysin neuvoa myös Lilliä usein vaivaavaan närästykseen. Sitten pikkuinen potilas piti jättäa lääkärin huomaan, ja suunnistin takaisin kotiin töihin.
Kotona oli outoa, kun jääkaapin ovi ei aiheuttanutkaan välitöntä kynsien rapinaa eikä kukaan tullut syyttäväti vaatimaan ruuasta norriveroa.
Neljän maissa lääkäri soitti ja kertoi, että potilas alkaa heräillä ja olisi kuuden aikaan noudettavissa. Laaja verenkuva osoitti, että kaikki on oikein hyvin. Vain yksi hammas poistettiin tällä kertaa ja hammaskivi samoin.
Hain potilaan hoito-ohjeineen kotiin. Pikkuisen vielä horjutti ja piti ottaa parin tunnin torkut sohvalla vieressäni, mutta nopeasti Lilli sitten toipui. Muutama päivä vielä varotaan suussa olevia tikkejä ja toivutaan särkylääkkeen voimin.
Yöllä nukuin kuin tukki. Olen jännittänyt ilmeisen paljon, koska Lillin ikäisenä Cora piti päästää koirien taivaaseen, ja se oli aivan kauhean surullista. Onneksi eilinen käynti toi meille hyviä uutisia. Eihän kukaan tiedä huomisesta mitään eikä voi luvata, ettei mitään tapahdu. Tiedämme kuitenkin, että meidän Lilleriini on terve ja toivottavasti vuosia meidän ilonamme.