07 huhtikuuta 2023

Franciscus ja minä

Jännittävään matkakertomukseeni tulee pieni pääsiäistauko, mutta älkää peljätkö, raportointi Nizzan matkastamme minute by minute jatkuu yleisön pyynnöistä huolimatta.

Pääsiäisen ulkoisia ilmentymiä olohuoneessa.

Pääsiäinen niin kuin joulukin voi olla kahdenlainen. Voi olla paljon porukkaa, perhettä ja ystäviä. Syödään ja juodaan yhdessä, pelataan pelejä. Arvostetaan toistemme seuraa ja olemassaoloa. Kumpaakin voi viettää myös ihan itsekseen. Kun lapset olivat joka toinen joulu isänsä luona, vietin toisinaan joulun yksin. Se oli omalla tavallaan todella hienoa: rauhallista ja tunnelmallista. 

Tämän pääsiäisen vietän pääosin yksin. Ari lähti äitiään ja lapsiaan tapaamaan ja samalla risusavottaan. Lilli ja minä jäimme tekemään Omia Hommia, niin kuin sanonta perhepiirissä kuuluu.

Ulkokukat Ukrainan väreissä.

Pääsiäinen on toimistotyötä tekevälle pitkäkestoisin kirkollinen juhlapyhä.
Menneinä aikoina kirkon kalenterin noudattaminen oli jo pelkästään yhteisön paineesta tärkeää, oikeastaan pakollista. Kirkkoherra saattoi nuhdella julkisesti ja naapurit alkoivat karttaa, jos vietti jumalatonta elämää.
Tänä päivänä uskonto ja usko ovat hyvin yksityisiä asioita. Emme myöskään elä yhden uskonnon yhteisössä, vaan omaankin ystäväpiiriini kuuluu monien eri uskontokuntien edustajia sekä niitä, jotka eivät kuulu kirkkoon vaan heillä on omanlaisensa hengellinen elämä.
YLE Areenasta löytyvä dokumentti Franciscus ja minä - Jumalan köyhän tarina osui silmiini kun avasin tv:n. Olen katsonut tämän aikaisemminkin. Se käsittelee kirkkohistoriaa, kulttuurihistoriaa ja se kertoo Italiasta.
Franciscus ajattelee, että uskonnon ja sen harjoittamisen ytimessä voisi ihan yksinkertaisesti olla lähimmäisenrakkaus sekä jumaluuden näkeminen tällä käsittämättömän kauniilla planeetalla, jolla elämme.
Ajatteluun sisältyy myös ekologinen idea siitä, että vähemmän on enemmän. Tämän asian tuominen ajatuksen tasolta käytäntöön on ainakin itselleni haaste.
Franciscus on ideologiassaan suoraviivainen ja selkeä. Oma näkemykseni on, että hän osuu kaikkien uskontojen ytimeen. Kaikki muu on ihmisen yritystä selittää ja luoda sääntöjä, jotka pahimmillaan hämärtävät sen, mitä inhimillisyys tarkoittaa.
Tämä ei ole mikään saarna. Tuli vaan mieleen, että asiat loppujen lopuksi ovat aika yksinkertaisia ja selkeitä. Vaikeinta on elää näiden tavoitteiden mukaisesti.