 |
| Hattukauppa ja hassut naamat |
Nizzan vanha kaupunki sijaitsee linnakukkulan (Le Château) länsipuolella. Siellä sijaitsi vanha linnoitus, mutta se valitettavasti tuhoutui 1700-luvun alussa.
Vanhalle kaupungille ovat ominaisia barokkityyliset rakennukset. Barokki on 1600-luvun tyylisuunta: Suureellinen, mahtipontinen, dramaattinen ja ylenpalttisen koristeellinen. Tyylisuunnalle ominaisista piirteistä huolimatta pienten kujien varsilla olevat talot eivät liioittele; askel askeleelta avautuu
uusia näkymiä, puoteja, pieniä toreja, gallerioita. Paikka on
ihmisen kokoinen. Siellä ei voi kaahata eikä hurjastella. Kiire ei sovi
sinne.
 |
| Ihanat tuoksut ja näkymät |
Marché aux Fleurs Cours Saleya on pitkään samalla paikalla sijainnut tori. Kävin siellä ensimmäisen kerran jo yli 20 vuotta sitten. Nyt palasin yhdessä Arin kanssa fiilistelemään. Hetken aikaa mietimme, että olisimme kiivenneet Colline du Château -kukkulalle ihailemaan sieltä avautuvaa näkymää. Mukavuudenhalu voitti. Ehkä ensi kerralla...Sitä paitsi sattui olemaan pilvinen päivä.
 |
| Sitruspuita, kaktuksia, ihan kaikenlaisia kukkia. |
Meille lomailu on pitkälti semmoista ruohonjuuritason fiilistelyä. Ihmiselämän seuraamista, tuoksuja,värejä, tuulia, joutilaita hetkiä kahviloissa. Hyvää ruokaa ja juomaa. Tori on myös visuaalinen elämys. Keltaiset sitruunat, punaiset paprikat, parsaniput, kukkien kirjo - kaikki hivelee silmää.
 |
| Värejä! |
Viime yönä ennen nukahtamista palautin mieleeni meren värit. Meri on kaikkialla loputtoman mielenkiintoinen. Maisemana se on jatkuvasti vaihtuva. Elementtinä kunnioitusta herättävä. Äidilläni oli tapana sanoa, että hän kaipasi aina Pohjanmaan lakeuksilta meren äääreen, koska tunsi, että hänellä oli suolavettä veressään. Se pitikin paikkansa. Itselläni on aina ollut sama tunne.