Wappu tuli ja Wappu meni.
Oltiin mökillä ja kotona ja kaupungissa kattojen yllä. Meillä kävi tuttuja vieraita ja oltiin vierailulla tuttujen luona. Syötiin ja juotiin yllin kyllin.
Mökillä perjantaista sunnuntaihin ladattiin akkuja. Ei vielä tehty kevätsiivousta. Lataustaso oli siihen liian alhainen.
Lauantaina päivällä Ari teki omia juttujaan ja minä omiani. Kuuntelin musiikkia ja kelasin juttuja. Kirjoitin pitkästä aikaa päiväkirjaani.
Aloitin päiväkirjan Lucian-päivänä 2016 heti irtisanomisilmoituksen jälkeen. Olen kirjoittanut päiväkirjaa muistaakseni 10 - 12-vuotiaasta lähtien. Välillä todella paljon, välillä vähemmän. Ennen naimisiinmenoani 1988 tuhosin kaikki siihen mennessä kirjoittamani päiväkirjat. Kadun sitä todella. Sen olisi pitänyt myös toimia hälytysmerkkinä. Jos naimisiin mennessä tuntee tarvetta tuhota oma menneisyytensä, kannattaisi ehkä vielä harkita...
Mutta sitten minulla ei olisi lapsiani. Heitä en ole katunut koskaan.
Tässä vuonna 2016 aloitetussa päiväkirjassa on irtisanomisen lisäksi työttömyyttä, artesaaniopintoja, pandemia, työharjoittelua, äidin muistisairaus, 7 kuolemaa ja yksi syntymä, uusi työpaikka, 60-vuotisyllätysjuhlat ja paljon kuvallisia ideoita.
 |
| Hannaa kaipaan joka päivä. |
Lauantain mieliala oli enemmän pitkäperjantaimainen kuin vappua edeltävä. Olin aika puhki, mutta vappuviikonlopun kolme vapaapäivää ja niihin liittyvät erilaiset hetket auttoivat taas seuraavan viikon alkuun.
* * *
Huomenna saan Pikku-Eevertin hoitoon. Me aiotaan tehdä kepposia ja lukea Pikku-Eevertille tekemääni uutta kuvakirjaa.