 | |
| 1. He tulivat Bagdadiin, turkulainen irtopainos. 2. Ensimmäinen exlibrikseni. 3.-5. Kirjoja. |
Kun muutimme nykyiseen kotiimme kaksi ja puoli vuotta sitten, kirjahylly oli siisti ja kaikille kirjoille oli sopivasti tilaa. Olin nimittäin karsinut ankaralla otteella kirjoja ennen muuttoa. Tällä hetkellä hyllyssä on tilaa vielä ehkä kolmelle romaanille, mutta yleisilme on kaikkea muuta kuin siisti.
Ilmeisesti kirjat lisääntyvät keskenään siinä missä kaikki muutkin varastoidut esineet. Kyllähän sen jokainen tietää, että varaston sisältö lisääntyy holtittoman eksponentiaalisesti, vaikka ei tekisi mitään. En ole mielestäni mitenkään tietoisesti hankkinut lisää kirjoja, mutta niitä tuntuu ilmestyvän kuin tyhjästä.
Kirjat ovat ystäviä. Jotkut (myös hyllyssäni olevat) ovat uusia, joitakin tapaan harvoin (kuten esim. Hermann Hessen Narkissos ja Kultasuu, joka on niin voimallinen, että näen aina pitkään siitä unia). Jotkut ovat läheisiä ja lohduttavia, kuten esimerkiksi Agatha Christien kirjat, joista jokaisen olen lukenut ainakin kymmenen kertaa.
Kuvakollaasi näyttää, että on mahdollista lukea kirja kerta kaikkiaan loppuun. Luin eilen AC:n He tulivat Bagdadiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni lukemani kirja hajosi käsiini. Olen ostanut sen vuonna 1989, ja nyt se on matkalla paperinkeräykseen. Mutta ei huolta: - Olen tilannut Tori.fi:n kautta jo uuden painoksen. Niinpä voin jatkossakin nauttia Victoria Jonesin ällistyttävistä seikkailuista 50-luvun Bagdadissa.
Olen varmasti maininnut ennenkin, että yksi ensimmäisiä muistikuviani oli äitini isän työhuoneen kirjahylly, joka pikkuihmisen mielestä jatkui loputtoman korkealle. Alahyllyillä oli lasten- ja nuortenkirjat, joita sai ahmia niin paljon kuin halusi. Muistan myös, että äitini kirjoitti aina. Hänen kirjoituskoneensa naputus oli tasainen taustaääni kotona. Hän luetutti tekstejään meillä, keskustelimme niistä ja arvioimme eri vaihtoehtoja. Joskus makoilimme pitkän sängyllä, äiti, pikkuveli ja minä, ja luimme sanoja synonyymisanakirjasta. Selitimme toisillemme, mitä eroja sanoissa mielestämme on, mitä mielikuvia ne herättävät, miltä ne maistuvat suussa.
Kieli on ajattelun perusta. On hallittava edes yksi kieli kunnossa voidakseen ymmärtää yhtään mitään: itseään, ympäröivää maailmaa, menneisyyttä, tulevaisuutta, nykyhetkeä. Sain kotoa ja isovanhemmiltani perinnöksi kielet, kirjallisuuden ja kulttuurin. Ehkä parempaa perintöä ei ole olemassakaan.