Viime viikonloppuna sain kankaalle alun alla näkyvälle maalaukselle. Olen kirjoittanut pääskysistä monta kertaa aiemminkin. Ne ovat se viimeinen niitti, joka varmistaa, että kesä on todellakin tullut. Niiden lähtöä ei koskaan huomaa, ääni vain lakkaa kuulumasta. Ylihuomenna on jo lokakuu, joten pääskyset lienevät perillä kaukaisissa talvehtimiskohteissan.
Halusin tuoda esiin sen kirkkaan tunteen täynnä kesän lämpöä, kun äkkiä kuulen äänen jota olen odottanut ja näen noiden pienten lintujen singahtelevan taivaalla täysin tietämättöminä siitä, mikä niiden merkitys on minulle. Ihmislajin edustajana tuskin kuulun pääskysten top miljardi -listalle, koska me ihmisethän osataan todellakin aiheuttaa peruuttamatonta tuhoa ympäristöllemme. Mutta aina silloin tällöin yksittäinen ihminen saattaa hetkellisesti olla hyvää tarkoittava ja ystävällinen, vaikka kuuuluukin tähän tuhoavaan viruskantaan.
 | |
| Pääskyset |
50 x 70 cm, akryyli kankaalle - acrylic on canvas, 2025
Toinen viikko sitten aloittamistani maalauksista oli tarkoitus prosessoida välimerelliseksi tunnelmaksi, mutta puut ottivat kankaan haltuunsa, ja nyt tekeillä on Helmikuu. Maalaus ei ole vielä valmis, se on tuijotteluvaiheessa eli katselen sitä nähdäkseni, miten jatkan.
 |
| Helmikuu |
Samassa vaiheessa on myös alla näkyvä Maaliskuu. Siinä on käytetty akryylimaalin lisäksi hopeaa (lyöntimetalli), joten tietyssä valossa hopea tulee esiin. Nämä meikäläisen kännykkäotokset eivät valitettavasti tee oikeutta millekään. Kaikkien maalausten koko on 50 x 70 cm.
 |
| Maaliskuu |