Tammikuisena perjantai-iltana menin veljeni vaimon luokse kyläilemään. Minulle tarjottiin illallinen kiitokseksi avusta tauluseinien sommittelussa. Se on jotakin, mitä teen mielelläni enkä odottanut korvausta.
Kinkkupiiras, salaatti ja valkoviini ryydittivät keskustelua klassisesta musiikista, johon paikalla myös ollut kummityttöseni oli yhtäkkiä hurahtanut. Kuunneltiin pätkiä tutuista klassikoista ja löydettiin myös muutama uusi suosikki.
Heidi oli hankkinut meille liput Jo-Jo Teatterissa esitettävään Sofi Oksasen Puhdistus-näytelmään. Manillassa toimiva tehdasteatteri oli minulle uusi tuttavuus. Puhdistuksen olin nähnyt elokuvana ja lukenut kirjana. Mietin, miten se istuu teatteriin. Sinnehän se kuitenkin oli alunperin tarkoitettu, joten näytelmäsovitus toimi hienosti. Kokonaisuus vei mennessään ja arvostin mm. sitä tapaa, jolla tarinan useat raiskauskohtaukset oli saatu vaikuttaviksi pelkällä symboliikalla.
Näytelmän jälkeen tajusin, että tässä käsiteltiin samaa teemaa, kuin marraskuussa näkemässäni Ei kertonut katuvansa -näytelmässä. Naisen seksuaalisuus on sodankäynnin tanner. Mies määrittää naisen arvon huoraksi, mutta nainen on siitä vastuussa. Se mikä on miehelle sallittua, tekee naisesta vain ja ainoastaan huoran. Tämä ominaisuus hävittää naisesta kaiken muun, myös ihmisyyden, ihmisarvon.
Olen jotenkin kovin, kovin väsynyt tähän huora-teemaan. Yli 60-vuotiaana en kykene vieläkään käsittämään, miksi tämä asia yhä elää ja on voimissaan. Vain nainen voi oikeasti olla huora ja hän on sitä nimenomaan muiden ihmisten näkemyksen kautta. Naisen - yksilön - oma käsitys itsestään ei vaikuta asiaan mitenkään. Naisen yhteiskunnallinen asema, hänen osaamisensa, hänen luonteensa, hänen ominaisuutensa, koko elämänsä mitätöidään ja tehdään näkymättömiksi sillä hetkellä kun joku - yleensä (katkera/väkivaltainen mies) - päättää kutsua naista huoraksi.
Nykyajassa on paljon puhetta poliittisesta korrektiudesta ja siitä, että ei saa sanoa mitää pahaa mistään ryhmistä. Kirjoja puhdistetaan sopimattomista sanoista, ihmiset loukkaantuvat erilaisten ryhmien puolesta.
Kukaan, kukaan ei puutu käsitteeseen HUORA.
Miksi ei?
Niin kauan, kuin tämä käsite on olemassa, nainen ei voi olla tasa-arvoinen, tasaveroinen miehen kanssa. Niin kauan, kuin miehellä on oikeus huoritella hyväksikäyttämäänsä naista ja siten siirtää vastuu käytöksestään naisen kannettavaksi häpeäksi, oikeudenmukaisuutta ei naisille ole olemassa.