Samalle viikolle osui kaksi kulttuuritapahtumaa. Kiitos taas ystävälleni Jaanuliinille, joka huolehtii siitä, että sivistyneisyyteni pysyy edes minimitasolla!
Turun Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä esitetään Tommi Kinnusen romaaniin pohjautuvaa näytelmää Ei kertonut katuvansa. En ole lukenut romaania, joten katsoin esityksen aivan kylmiltään ilman muuta taustatietoa kuin sen, että romaani ja näytelmä käsittelevät toisen maailmansodan ajan naiskohtaloita.
Kaupunginteatterin sivuilla kerrotaan, että Mikko Roihan ohjaama produktio on toteutettu yhteistyössä Vapaa Teatterin, Kouvolan Teatterin, Turun Kaupunginteatterin, Lahden Kaupunginteatterin, Tampereen Teatterin, Seinäjoen Kaupunginteatterin ja Hämeenlinnan Teatterin kanssa.
 |
| Väliaikatarjoilu 1.11.2023 |
WSOYn sivuilla romaanista kerrotaan lyhyesti näin:
"Tommi Kinnusen vavahduttava uutuus.
Alkukesällä 1945 viisi naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle läpi poltetun Lapin.
Naiset eivät kysele toisiltaan, miksi lähtivät saksalaisten matkaan.
Kaikki eivät ymmärrä sitä itsekään."
Aihe on edelleen ajankohtainen, koska sodat riehuvat kaikkialla.
Tematiikkaa liittyy siihen käsittämättömään asiaan, että se mikä on
miehille ikään kuin sallittua, normaalia, kivaa ja yksityistä, on naisten kohdalla aina
jonkin yhteisön asia, jopa valtakunnan asia. Naisen seksuaalisuus ei ole
naisen hallinnassa, mutta naiselle sälytetään silti vastuu niin omasta kunniallisesta ja siveellisestä pyhään äitiyteen tähtäävästä seksuaalisuudestaan
kuin miehen seksuaalisuudesta ja käytöksestä, ilmeni jälkimmäinen missä tahansa muodossa.
Tätä ristiriitaa olen koko elämäni ajan yrittänyt käsittää ja löytää sille selityksen. Mutta eihän sitä ole. Ja silti asia on edelleen näin.
Useissa kirjoissa ja kirjoituksissa olen kuitenkin törmännyt ajatukseen, jonka mukaan sivistys periytyy matriarkaalisesti. Jos näin on ja jos tämä ajatus on meissä sisäänkirjoitettuna, on hitusen helpompi ymmärtää tätä huora-madonna-asetelmaa. Onko naisen käytös yhteisön viimeinen toive? Jos on, miksi sitä vastaan hyökätään myös omasta yhteisöstä käsin, miksi naiseen kohdistuu niin voimakasta misogyniaa edelleen?
- Ei, en oikesti tajua sitä, miksi miesten ja naisten käytöstä arvostellaan niin eri tavalla.
* * *
En siis ole lukenut kirjaa, joten ennakko-odotuksia ei ollut. Lavastuksen suhteen olin kevyesti pettynyt. Se oli pelkistetty ja karu, mutta karu oli tietysti tarinakin. Mitään rönsyilevää tarina ei olisi suvainnutkaan. Näytelmä olisi kuitenkin ehdottomasti ansainnut pyörivän näyttämön. Matkanteko olisi saanut siitä lisää dynamiikkaa. Kosken kuohua esittävää ääntä en ensin tajunnut lainkaan. Tarinaa tuntemattomalle se oli pelkkää häiritsevää kohinaa. Ihmettelen, ettei veden myllerryksessä käytetty valaistuksen suomia mahdollisuuksia. Näytöksen alussa myös valoja osoitettiin häiritsevän suoraan ja kirkkaina kohti yleisöä. Sen koin kiusallisena.
Mutta... Minähän olen tämmöinen tyypillinen kaikkien alojen asiantuntija ja tämä yllä kirjoitettu oli henkilökohtainen mielipiteeni. Helppohan sitä on toisten työtä kritisoida. Kaikki tarpeellinen tuli kuitenkin esityksessä selväksi. Se oli omalla tavallaan tyhjentävä kuvaus siitä, miten eri tavalla eri ihmisryhmät kokevat asioita.
Kuten aiemmin kirjoitin - ikiaikainen, valitettavan ajankohtainen ja aina yhtä murheellinen tarina.